Näillä sanoilla alkaa The Toxicsin toisen albumin nimikkoraita A Place Called Razors Edge. Kertojan elämänkatsomus on spartalaisen kyyninen: vahva syö heikon ja onni suosii häijyintä. Eristäytyneisyys ja yksinäisyys ruokkivat hänen sisällään kasvavaa mustaa aukkoa, joka saattaa nielaista hänet minä hetkenä hyvänsä.
Tasapainottelun teema leimaa useita albumin tarinoita: tasapainottelu hyvän ja pahan, säädyllisyyden ja säädyttömyyden, totuuden ja valheen välillä. Marraskuussa julkaistava albumi ilmaisee yhtyeestä uusia puolia. The Toxics on luonut nahkansa muutamien miehistönvaihdosten myötä. Alkukantaisen energisyyden rinnalle on kypsynyt hienovaraisempia sävyjä ja entistä melodisempia pop-koukkuja. Mutta oikealla hetkellä – ehkä juuri silloin kun et osaa sitä odottaa – The Toxics on edelleen lavoja pirstaleiksi soittava viisipäinen rock-hirviö!
The Toxics:
Jens Hortling (vocals)
Ilkka Luttinen (guitar)
Tero Kumpulainen (guitar)
Tuomo Laakso (drums)
Marco Menestrina (bass)
1. Dirty Little Cigarette 02:49
2. Gaffer Tape 03:07
3. Different Lies 02:55
4. One Man Party 03:19
5. White Widow 03:31
6. Down Down 03:03
7. Mythomaniac 02:33
8. Fainted Picture 03:07
9. Razors Edge 04:02
10. Sunday Dress 02:40
