” … ylhäältä velvoittaen latistettu, alhaalta vaatien litistetty, sivuilta kadehtien kavennettu, joka taholta liikaa vaadittu…” Oheinen sitaatti on yhden osastonhoitajan osuva kuvaus osastonhoitajan työstä 1990-luvulla. Osastonhoitajat edustavat tärkeää lähijohtajien joukkoa terveydenhuollossa, mutta mitä on lähijohtajan työ terveydenhuollossa? On helppo esittää vaatimuksia esimiestyölle vedoten esimerkiksi työviihtyvyystutkimuksiin, mutta moniko loppujen lopuksi tietää, mitä kaikkea lähijohtajat tekevät? Olipa maanosa mikä tahansa, hoitotyön johtamisen välitön ympäristö on muuttunut. Monissa maissa puhuttiin aina 1980-luvulle saakka palveluiden laajentumisesta, nyt jatkuvasta muutoksesta sekä niukkojen resurssien kohdentamisesta. Hoitotyön ammattitaitovaatimukset ovat muuttuneet jatkuvissa koulutusuudistuksissa ja ammattitaitoisen työvoiman puute näyttää olevan säännöllisin väliajoin ilmaantuva haaste johtamiselle. Hoitotyössä muutoksia tuottavat tänä päivänä myös kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus. Maanosasta tai maasta riippumatta hoitotyössä haasteena on ollut pyrkimys tunnistaa oma vastuualue potilaiden hoitamisessa. Tällöin korostuvat itsenäisyys, ammatillisuus ja päätöksentekoon osallistuminen. Kirjallisuuden perusteella osastonhoitajien terveydenhuollon lähijohtajina odotetaan yhdistävän asioiden ja ihmisten johtamista, edistävän ja varmistavan laadukasta potilashoitoa sekä pyrkivän saavuttamaan organisaation päämäärä ja tavoitteet. Osastonhoitajien odotetaan yhdistävän sekä inhimilliset johtamistaidot että kliiniset taidot sekä tarkastelevan asioita monesta näkökulmasta moniammatillisuutta korostaen. Osastonhoitajan tulisi saada sekä työntekijät, että myös itsensä motivoitua vaativaan työhön. Miten tämä kaikki tapahtuu? Osastonhoitajat hyödyntävät hoitotieteellistä tietopohjaansa muokkaamalla esimerkiksi työnkuvaansa erilaisten hoitotyön toimintamallien mukaan, mutta samalla he toimivat osana laajempaa kokonaisuutta soveltaen organisaatiotasolla valittuja johtamismalleja ja työvälineitä. Sekä omahoitajuutta korostavassa hoitotyön toimintamallissa että erilaisissa johtamismalleissa on tavoitteena saada toiminta vaikuttavaksi. Samoin niihin kaikkiin liitetään myös sellaiset käsitteet kuin valta, vastuu ja vastuullisuus. Miten esimerkiksi nämä käsitteet näkyvät konkreettisesti sairaalassa työskentelevän osastonhoitajan työssä, on vähän tutkittu alue. Osastonhoitajan työtä voidaan ja tuleekin tarkastella paitsi toimivallan myös vastuullisuuden näkökulmasta. Toimivalta osastonhoitajan työssä liittyy järjestelemiseen, yhteistyön tekemiseen sekä tietokeskuksena olemiseen. Vastuullisuuden käsite sisältää taas osaamisen varmistamisen, tukijana sekä kehittäjänä olemisen. Omana tehtäväalueena on lisäksi varsinainen substanssiosaaminen eli hoitotyö, joka luo raamit ja toimintaympäristön osastonhoitajan lähijohtamiselle. Toimivallan, vastuullisuuden ja hoitotyön tekemisen kuvauksia täydentävät osastonhoitajan omien lähtökohtien tunnistaminen sekä eteenpäin suuntautuminen työssä. Osastonhoitajat ovat siirtyneet välittömän ja välillisen hoitotyön tekemisestä enemmän hoitotyön johtajiksi. Tyytyväisten ja työnkuvaansa vähemmän tyytyväisten osastonhoitajien suhteellinen osuus on tämä tutkimuksen mukaan ajasta riippumaton. Tyytyväinen osastonhoitaja oli löytänyt tasapainon kokonaistyössään. Arvioimalla ulkopuolelta tuotuja ja terveydenhuoltoon sovellettuja erilaisia johtamismalleja sekä omahoitajamalliin perustuvaa hoitotyötä osastonhoitajan työssä pystyttiin tässä tutkimuksessa näyttämään hoitotyön vahvuus terveydenhuollossa. Osastonhoitajat olivat yhdistäneet hoitotyön ja johtamisen asiantuntijuudet lähijohtajan asiantuntijuudeksi. Terveydenhuollon sisältäkin on siis mahdollisuus löytää käytännön johtamismalleja.