Kirjassa kuvataan strategisen johtamisen yleistä teoriaa ja suomalaista konsernikäytäntöä. Siinä on neljä eriluonteista osaa. Ensimmäinen osa, jossa määritellään strateginen johtaminen, on luonteeltaan teoreettis-käsitteellinen. Toinen jakso esittelee tulokset empiirisestä kartoituksesta, jonka kohteena olivat suomalaiset konsernit. Strategian laadintaprosessi näyttää niissä olevan kunnossa, mutta toimeenpanossa onnutaan monessakin kohden. Kolmas osuus kuvaa yritysesimerkein strategisen johtamisen arkipäivää; yritysten strategiakieltä, strategisia järjestelmiä ja niihin liittyvää kehitystyötä. Neljäs osa on sekä tiivistävä että pohtiva. Mitä se oikein onkaan tämä teoria, saati sitten käytäntö?