Poleeminen puheenvuoro seksistä ja feminismistä.

"Minä olen feministi ja feministin tytär. Tässä kirjassa kerron, mitä se tarkoittaa ja miksi omassa ja äitini feminismissä on vissi ero."

Suomessa valtavirtafeminismi nojaa edelleen 1980-luvulla omaksumiinsa ajattelumalleihin. Osa tuolloin havaituista ongelmista - esimerkiksi naisten alhaisempi koulutustaso - on ratkennut. Joissakin kysymyksissä, esimerkiksi kotitöiden tasaisemmassa jakautumisessa, edetään hitaasti, mutta edetään kuitenkin. Osassa tuolloin esitetyistä ongelmista ei ole edistytty lainkaan, monet niistä liittyvät seksiin. Kirjan tekstit tarkastelevatkin feminismiä ennen kaikkea seksin ja seksuaalisuuden näkökulmasta.

Kontula pohtii, miksi muuten niin menestyksekäs ideologia on ollut kykenemätön musertamaan naisen seksuaalisuuteen liittyvää hyväksikäyttöä. Taistelun tuloksettomuus johtuu ainakin osin siitä, että keinot ja tavoitteet valittiin alun alkaen väärin, nojaten radikaalifeministien seksikäsitykseen, joka tavoitti vain kaistaleen naisten kokemuksista.

Anna Kontula kirjoittaa kumouksellisen seksiradikaalin näkökulmasta. Seksiradikaalit eivät halua luoda uusia hyvän ja pahan seksin kategorioita, vain päästä eroon vanhoista. Seksiradikalismiin kuuluu oleellisesti kapina.

Kontula käy läpi omia ja muiden nuorten naisten kokemuksia, eikä teksti taatusti jätä ketään kylmäksi. Tämä on taatusti keskustelua herättävä, tarpeellinen kirja.

Anna Kontula on tamperelainen tutkija, jonka väitöskirja Punainen eksodus - Tutkimus seksityöstä Suomessa herätti kohua syksyllä 2008.