Koskettava tositarina koronahelvetistä.

Vakavasti koronaan sairastuneen Pylvänäisen perheen tarina näyttää taudin vaarallisuuden, mutta muistuttaa, että vaikka tilanne näyttäisi miten pahalta tahansa, aina on toivoa.

Koronavirus iski keväällä 2020 Pylvänäisen perheeseen toden teolla. Samaan aikaan kun mediassa kerrottiin, että taudista ei ole vaaraa kuin vanhuksille ja lihaville, perheen hyväkuntoinen isä taisteli hengestään hengityskoneessa ja äiti joutui sairaalaan.

Millaista oli sairastua, kun lääkäritkään eivät vielä tienneet koronasta paljoakaan ja diagnoosista ja sairaalaan pääsystä piti taistella? Miltä tuntui seurata tehohoidossa olevan puolison kamppailua ja samalla havaita koronan oireet ensin lapsissaan, sitten itsessään? Kirja kertoo myös siitä, miten koronahelvetti muutti perhettä. Se kertoo yhdessä selviämisen voimasta, mutta myös ristiriitaisista tunteista, joita suuri huoli voi lähipiirissä aiheuttaa.

Pylvänäisen perhe selvisi, mutta taudin jälkioireet tulivat yllätyksenä. Olivatko sairaalasta pääsyn jälkeiset muutokset isän persoonassa vahvan lääkityksen lopettamisen vai viruksen aiheuttamia, sitä emme saa ehkä koskaan tietää. Mutta mikä tärkeintä, toipuminen – ja elämä – jatkuu.

Kirsi Pylvänäinen (s. 1964 ) sairasti koronan keväällä 2020. Hän toimii koordinaattorina ja datamanagerina syöpätutkimusryhmässä. Hänen harrastuksiinsa kuuluu muun muassa taidemaalaaminen, ruoanlaitto ja ulkoilu. Pylvänäisellä on kolme nuorta aikuista lasta, jotka kaikki muuttivat kevään koettelemusten aikana vanhempiensa luokse.