Farmaks lojui sängyllä kädet pään päällä ja antoi ajatustensa kelata vanhoja aikoja ja kaikkea mitä oli sattunut. Hän oli tottunut suunnittelemaan kaikki työnsä harkiten. Ennakkosuunnitelma oli nytkin pitänyt paikkansa. Homma oli osunut nappiin. Käheä ääni, siis tilaaja ja maksaja, oli taatusti seurannut tiedotusvälineistä skandaalia. Ei ollut ainakaan ottanut yhteyttä eikä murissut. Maksu oli luultavasti siirretty sinne minne pitikin. Siellä se oli odottamassa käyttäjäänsä.

Jollei olisi, kävisi hyvinkin niin kuin ensimmäiselle asiakkaalle oli käynyt. Oli toimittanut salkullisen rahaa kuten oli sovittu. Rautatieaseman säilytyslokeron avain oli tullut nopeasti pahvisessa, kuplapehmustetussa kirjeessä. Niissähän lähetetään diskettejä, levykkeitä ja jos mitä. Avaimiakin. Rahasummakin oli oikein laskettu, mutta se oli ollut väärää rahaa! Kesti puoli vuotta ennen kuin hän sai tongituksi setelipinon ja sen kanssa sopimuksen tehneen pääkonnan. Petollinen asiakas sai napsauksen niskaansa ja kivikengät jalkaan, eiköhän uiskentele jo syvällä, Farmaks tuumi laiskasti. Setelipino syttyi tuleen ja vaikka palokunta tuli pillit ulvoen paikalle, ei vääristä rahoista ollut muuta jäljellä kuin ilmassa leijuvia palasia.. Laatat kelpasivat todisteeksi.