Koulussa vaahdotaan vain vanhojentansseista, kokeista, yo-kirjoituksista ja jatko-opinnoista, ja Joelin rintaa puristaa eikä ilma kulje. Mitä järkeä missään on?

Ystävänsä Kamillan ehdotuksesta Joel ryhtyy kirjoittamaan biisinsanoja. Tekstiä syntyy puhelimen näytölle, ja yllättäen se alkaa tuntua hyvältä. Joel ei kuitenkaan tajua, miksi Kamilla haluaa tanssia vanhat hänen, lukion pienimmän ja laimeimman jätkän kanssa. Joelin pitäisi kertoa Kamillalle, ettei aio tanssia, ja se tuntuu ylivoimaiselta. Entä jos heidän välinsä katkeavat? Ilman Kamillaa kaikki olisi onttoa, orpoa, tylsää.