Tutkimus likviditeettihuutokauppojen vaikutuksista rahamarkkinoiden tasapainoon KTM Tuomas Välimäen kansantalouden alaan kuuluva väitöskirja "Central bank tenders: three essays on money market liquidity auctions" tarkastettiin Helsingin kauppakorkeakoulussa (HKKK) perjantaina 13.6.2003. Vastaväittäjänä toimi Senior Vice-President, PhD Leonardo Bartolini (Federal Reserve Bank of New York) ja kustoksena professori Pertti Haaparanta (HKKK). Väitöskirjassa tutkitaan, miten keskuspankkien likviditeettihuutokaupoissa käytettävät vaihtoehtoiset huutokauppamenettelyt ja erilaiset likviditeettipolitiikat vaikuttavat rahamarkkinoiden tasapaino-koron ja -likviditeetin määräytymiseen, kun rahapolitiikka pannaan toimeen sellaisella välineistöllä, jota Euroopan keskuspankki (EKP) käyttää. Väitöskirja koostuu kolmesta itsenäisestä tutkimuksesta. Kahdessa ensimmäisessä tutkimuksessa tarkastellaan rahamarkkinoiden tasapainon määräytymistä ja pankkien tarjouskäyttäytymistä sovellettaessa kiinteäkorkoisia huutokauppoja. Ensimmäisessä tutkimuksessa osoitetaan, että mikäli pankit odottavat keskuspankin muuttavan huutokauppakorkoaan lähitulevaisuudessa, on keskuspankin annettava joko rahamarkkinalikviditeetin vaihdella pankkien korkonäkemyksen mukana tai rahamarkkinakoron poiketa rahapolitiikan ohjauskoron mukaiselta tasolta. Toisen tutkimuksen mukaan pankkien tarjoukset riippuvat ratkaisevasti keskuspankin valitsemasta likviditeettipolitiikasta. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös EKP:n likviditeetinjakopolitiikkaa käytetyn mallin valossa. Saatujen tulosten perusteella EKP näyttäisi pyrkineen vakauttamaan lyhyimmän rahamarkkinakoron ohjauskoron tasolle. Ajoittain pyrkimys tasata likviditeetin määrää kunkin vähimmäisvarantojen pitoperiodin kuluessa vaikuttaisi kuitenkin ohittaneen korkotavoitteen. Kolmannessa tutkimuksessa mallinnetaan rahamarkkinoiden tasapaino sekä analysoidaan pankkien tarjoustentekoa keskuspankin toteuttaessa operaationsa vaihtuvakorkoisina huutokauppoina. Tässä mallissa likviditeetti määräytyy siten, että keskuspankki minimoi tappiotaan, joka koostuu koron ja likviditeetin poikkeamista niille määritellyiltä tavoitetasoilta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös EKP:n kokemuksia vaihtuvakorkoisista huutokaupoista. Niiden pohjalta EKP näyttäisi vaihtuvakorkoisten huutokauppojen likviditeetinjakopäätöksissään painottaneen nimenomaan likviditeetin poikkeamia tavoitetasolta.
