Tutkimuksessa tarkastellaan tietotyön psykologisia sopimuksia ja organisaatiositoutumista osana työhyvinvointia. Tutkimus sijoittuu yhteiskuntatieteellisen työelämäntutkimuksen alueelle ja sen kontekstina on tietointensiivinen työ suomalaisissa yksityisen ja julkisen sektorin organisaatioissa. Psykologisella sopimuksella tarkoitetaan työntekijän subjektiivista käsitystä omaan työsuhteeseensa kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista. Psykologinen sopimus perustuu työntekijän näkemykseen työsuhteen kahden osapuolen, työntekijän ja työnantajan, välisestä vaihdosta. Organisaatiositoutumisella viitataan työntekijän kiinnittymiseen työnantajaorganisaatioonsa ja haluun jatkaa organisaation jäsenenä sekä työskennellä organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi. Psykologisen sopimuksen toimivuus eli se, että työntekijä kokee molempien osapuolten toimineen sopimuksen mukaisesti, vaikuttaa organisaatiositoutumisen voimakkuuteen. Suomalaisen työelämän koetaan muuttuneen ennakoimattomaksi. Samalla työn yksilöllistyminen siirtää yhä enemmän vastuuta työuran hallinnasta työntekijöiden kannettaviksi. Näiden muutosten myötä sekä sitoutumisen että psykologisten sopimusten sanotaan olevan murroksessa. Perinteiseen psykologiseen sopimukseen on sisältynyt molemminpuolinen lojaliteetti ja oletus työn jatkuvuudesta, joiden nähdään olevan nyt uhattuina. Väitöstutkimus koostuu neljästä tutkimusartikkelista ja yhteenveto-osuudesta, jossa selvitetään, miksi ja millä tavalla tietotyön psykologiset sopimukset ja organisaatiositoutuminen ovat murroksessa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia ovat tietotyön uudet psykologiset sopimukset ja organisaatiositoutumisen tavat ja millaisia odotuksia ja edellytyksiä niiden taustalla on. Tutkimuksen aineistoon kuuluu vuonna 2008 neljässä suomalaisessa tietointensiivisessä organisaatiossa kerätyt 42 teemahaastattelua, ja lisäksi yhdessä näistä organisaatiosta kerätty kyselyaineisto. Aineisto käsittää sekä esimies- ja johtoasemassa että eriasteisissa asiantuntija-asemissa toimivien henkilöiden haastatteluja. Tutkimusmetodina on sovellettu pääasiassa laadullista sisällönanalyysiä teoriaohjaavassa muodossa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että psykologinen sopimus on muuttumassa myös tietotyössä. Perinteisen sopimuksen rinnalle ovat nousemassa tasapainotetut sopimukset, joissa työllistyvyyslupauksella on merkittävä osa. Työn jatkuvuuden ja turvallisuuden sijaan työntekijä palkitaan uusilla taidoilla, jotka parantavat työllistyvyyttä. Silti tietotyöntekijät arvostavat edelleen myös molemminpuolista lojaaliutta ja reilua peliä työelämässä. Tietotyöntekijät odottavat vastavuoroisesti kohtuullisia työaikoja ja mahdollisuutta kehittyä työssä enemmän omien ammatillisten suunnitelmiensa ja tarpeidensa mukaisesti, organisaation tarpeiden sijaan. Muutos näkyy myös organisaatiositoutumisessa. Työn epävarmuus ja se, että organisaatio ei ole sitoutunut työntekijöihinsä, voivat horjuttaa tieto¬työntekijöidenkin organisaatiositoutumista. Tietotyöntekijät ovat kuitenkin valmiita sitoutumaan organisaatioon, joka tarjoaa haasteita mutta samalla myös mahdollisuuden mielekkääseen työhön osana toimivaa työyhteisöä. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että tietotyöntekijät toimivat muuttuvassa työelämässä reaktiivisesti, muuttaen psykologista sopimustaan olosuhteiden mukaan ja tavoitellen mahdollisimman vakaata työuraa työelämän muutoksista huolimatta. Psykologiset sopimukset ja niiden vaikutus organisaatiositoutumiseen muun työhyvinvoinnin ohella tulisikin huomioida paremmin suomalaisen työelämän kehittämisessä.
