On syksyinen aamu pienessä saksalaisessa koulussa Itämeren pohjoisrannikolla 1900-luvun loppupuoliskolla. Oppilaat seisovat ääneti, hattu kourassa, kun rehtori kävelee puhujakorokkeelle mustiin kehystetyn valokuvan ohitse. Kahdeksantoistavuotias Christian katsoo kuvaa ja puhuu hiljaa mielessään Stellalle, koulun nuorelle englanninopettajalle, johon hän on rakastunut tulisesti. Tunne on ollut molemmin puolinen, mutta yhteisen kesän lopulla Stella loukkaantuu veneilyonnettomuudessa ja kuolee; jäljelle jää hiljaisuus, jota Christian tarinallaan täyttää. Hetken hiljaisuus säteilee viattomuuden tuntua ja etenee hellä varaisesti Christianin ailahdusten mukaan, rakastuneen pakkomielteisesti.
Lenz oli kirjoittamassa Hetken hiljaisuutta, kun hänen vaimonsa kuoli yli viidenkymmenen yhteisen avioliittovuoden jälkeen. Kuolema keskeytti kirjoitus työn vuosiksi, ja kun Lenz palasi siihen, tapahtunut antoi tekstille ainutlaatuisen herkkyyden, menetetyn rakkauden kaihon. Kirjaa on luonnehdittu tähän mennessä parhaaksi vastaukseksi englantilaisen runoilijan W. H. Audenin kuuluisaan pyyntöön: "Kertokaa minulle, mitä rakkaus oikein on."
