Tuoreessa teoksessaan Vastademokratia Rosanvallon tutkii edustuksellisen politiikan kriisiä demokraattiseen toimintaan kohdistuvan epäilyn ja epäluulon kannalta. Hän korostaa epäilyn perinnettä, missä kansalaiset tarkkailevat edustajiensa tekemisiä. Edustuksellisen vaalidemokratian varjossa kansalaisilla on aina ollut käytössään "vastademokratia" – erilaisia valvonnan, toiminnan estämisen sekä arvioinnin muotoja. Vastademokratia ei ole demokratian vastaista vaan kuuluu siihen. Edustuksellista demokratiaa ja vastademokratiaa pitää Rosanvallonin mukaan analysoida yhdessä, koska ne ovat toisistaan riippuvaisia. Historiallisessa tarkastelussaan Rosanvallon jäljittää aina 1700-luvulta asti, miten sosiaaliset protestit ja poliitikkoihin kohdistunut epäily ovat olleet laaja-alaisen demokratian edellytys.
Rosanvallonin kirjan vahvuus ja uutuus on ensinnäkin siinä, että se asettaa edustuksellisuuden nykyiset ongelmat ja politiikan ominaispiirteet laajaan historialliseen kehykseen ja toiseksi siinä, miten se tarkastelee vastademokratiaa elimellisenä osana demokraattista järjestelmää osoittaen, että demokratian elinehto ovat eritasoiset ja eri tavoin toimivat oppositiovoimat.
Pierre Rosanvallon (s. 1948) on Ranskan johtavia politiikan historioitsijoita ja teoreetikoita sekä Pierre Bourdieun seuraaja Collège de Francen professorina.
