Polven keinonivelleikkauksissa päämääränä on kivuton polvinivel, jonka toiminta on hyvä ja leikkaustulos kestävä. Viimeisten 20 vuoden aikana päämäärä on tullut yhä paremmin saavutettavaksi; keinonivelleikkaukset ovat kehittyneet huomattavasti etenkin leikkaustekniikan, keinonivel-komponenttien ja niiden kiinnitystekniikan osalta. Polvinivel on kuitenkin rakenteeltaan varsin monimutkainen; se koostuu kahdesta eri nivelestä (reisiluu- sääriluu ja reisiluu- polvilumpio) joita tukevat pehmytkudosrakenteet. Leikkaustekniikan ja keinonivel-mallin lisäksi tulokseen vaikuttavat monet potilaasta riippuvat tekijät.
Tässä tutkimuksessa keskityimme polven keinonivelten ongelmakysymyksiin. Tutkimuksen ensimmäisessä ja toisessa osassa tutkittiin alaraajan kuormitusakseleita röntgenkuvista mitaten. Kliinisesti onnistuneissakin tapauksissa todettiin muutaman (2.4) asteen muutos reiden ja säären välisten kuormitusakselien kulmassa, ja siten tämän suuruinen muutos ei viittaa vielä keinonivelen irtoamiseen.
Tutkimuksen muissa osissa selvitettiin leikkauksenjälkeisiä tuloksia erilaisilla keinonivelmalleilla. Irtoaminen oli tilastollisesti merkitsevästi tavallisempaa nuoremmissa potilasikäryhmissä sekä potilailla, joiden polviniveleen oli välittömästi leikkauksen jälkeen jäänyt ojennusvajetta. Paras oire keinonivelen irtoamisesta ennen röntgenkuvistakaan todettavia muutoksia oli kipu.
Kaikenkaikkiaan eri keinonivelmallien runsauden vuoksi jatkuva seurantatutkimus ja tulosten rekisteröiminen on tärkeää. Vain sillä tavalla voidaan jokaisen potilaan polveen löytää paras mahdollinen keinonivelmalli.
