Tekijä: Elaine Hatfield; John T. Cacioppo; Richard L. Rapson Kustantaja: Cambridge University Press (1993) Saatavuus: | Arvioimme, että tuote lähetetään meiltä noin 1-3 viikossa
Tekijä: Richard M. Frankel; Timothy Quill; Susan Mcdaniel; Anthony L. Suchman; Elaine Dannefer Kustantaja: University of Rochester Press (2003) Saatavuus: Noin 17-20 arkipäivää
Tammi Sivumäärä: 40 sivua Asu: Kovakantinen kirja Painos: 2. p. Julkaisuvuosi: 2022, 10.01.2010 (lisätietoa) Kieli: Suomi
Touhulassa kaikki käyttäytyvät kauniisti!
Richard Scarryn tutut, valloittavat eläinhahmot näyttävät esimerkillään, miten toimitaan kohteliaasti, huomioidaan toiset ja tuotetaan hyvää mieltä niin kotona kuin kylässä. Edes Touhulan rosvot eivät ole epäystävällisiä!
Hyvät tavat kaunistavat, kuuluu tuttu sanonta. Siitä on yhtä mieltä myös supersuositun Richard Scarryn Touhulan väki.
Richard McClure Scarry (5.6.1919 Boston, Yhdysvallat – 30.4.1994 Gstaad, Sveitsi) on yksi kautta aikojen rakastetuimmista lastenkirjailijoista ja kuvittajista. Scarry teki urallaan yli 300 teosta, joista useimmat ja tunnetuimmat kertovat Touhulan ja Puuhalan kaupungeista ja niiden eläinhahmoisista asukkaista. Scarryn kuvakirjat ovat hurmanneet ja hauskuttaneet lukijoita jo vuosikymmenten ajan, eikä suosiolle ole hiipumista näköpiirissä. Monet maailmanlaajuisesti arvostetuista klassikkokirjoista ovat myös suomalaisten lasten kestosuosikkeja. Scarryn kirjoissa seikkailee valtaisa joukko lystikkäitä hahmoja, joista jokainen löytää omat suosikkinsa – suosituimpia ovat Mato Matala ja Kissalan Hessu. Näin kertoo isänsä elämäntyöstä Richard Scarryn poika Richard Huck Scarry II kokoomateoksessa Richard Scarryn touhukkaat tarinat: Ehkä kaikkein ainutlaatuisinta hänen kirjoissaan on se, että ne ovat ajattomia ja rajattomia. Lapset kaikkialla maailmassa rakastavat hänen hassuja eläinhahmojaan, ja hänen kolme-, neljä- tai jopa viisikymmentä vuotta sitten tekemiään kirjoja julkaistaan vielä tänäkin päivänä. Monet vanhemmat lukevat lapsilleen samoja kirjoja, joita heidän vanhempansa lukivat heille, kun he itse olivat lapsia. Parempaa todistetta luovan työn laadusta ei varmaankaan voi olla.Isällä oli tapana sanoa, että kaikkein parhaan kiitoksensa hän sai silloin, kun löysi jostakin kirjastaan kappaleen, joka pysyi koossa melkeinpä pelkän teipin avulla: selkämys oli rikki, sivut repeilleet ja kannet koirankorvilla. Kaikki ne olivat paljonpuhuvia merkkejä siitä, että kirjaa oli rakastettu ja luettu aina vain uudelleen. (Suomentanut Annika Eräpuro.)
