COVID-pandemia on opettanut meille, että terveys ja sairaus ovat globaaleja kysymyksiä, jotka vaikuttavat markkinatalouteen ja matkailuun. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja tietojen jakamista sekä yhteisiä pelisääntöjä tautien torjumiseksi ja terveyden edistämiseksi.
Maapallon muuttuvat olosuhteet, luonnon hyvinvointi ja ihmisten ja eläinten terveys ovat kaikki monimutkaisesti riippuvaisia toisistaan. Tätä kokonaisuutta kutsutaan käsitteellä "planeetan terveys" ja se on tämän kirjan keskeinen idea.
Kirja tarkastelee terveyttä kolmella tasolla. Ensimmäinen taso on itse planeetta, joka on joutunut ihmisen vaikutuksen alaiseksi ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja saasteiden vuoksi, jotka kaikki vaikuttavat ihmisten terveyteen.
Toinen tarkastelun taso on ihmisen oma terveys, joka voi johtua kotiplaneettamme ongelmista.
Kolmas taso on yhteiskunta, joka aiheuttaa peruuttamattomia vaurioita ihmisten terveydelle väestönkasvun, markkinatalouden, kulutuksen ja päätöksenteon takia. On kuitenkin toiveikkaita merkkejä poliittisen päätöksenteon ryhdistäytymisestä ja kansainvälisen yhteistyön tiivistymisestä suurten globaalien katastrofien torjumiseksi.
Kirjan pääasiallinen lähde on hallitusten välisen ilmastopaneelin, IPCC:n, laatimat systemaattiset katsaukset ja kriittiset arvioinnit julkaistuista tutkimuksista. Tämä tieto perustuu kansainvälisiin ohjelmiin, joita Kansainvälinen tiedeneuvosto (ISC) koordinoi. Kirjassa esitetään kuitenkin myös mielipiteitä, joita perustellaan, mutta joihin voi esittää vastaväitteitä.
Kari Raivio on koulutukseltaan lastenlääkäri. Hän on tutkinut ja kehittänyt erityisesti vastasyntyneiden sairauksia ja tehohoitoa. Hän oli vuodesta 1982 tämän suppean erikoisalan, perinatologian, ensimmäinen professori ja HYKSin vastasyntyneiden teho-osaston ylilääkäri. Kliinisen uransa jälkeen hän toimi Helsingin yliopiston rehtorina 1996-2003 ja kanslerina 2003-2008.
Kari Raivio on toiminut Aikakauskirja Duodecimin päätoimittajana 1980-1987, Duodecim-seuran puheenjohtajana 1993-1995 ja lääketieteen sanastolautakunnan puheenjohtajana 1987-1991. Hän on ollut mukana näyttöön perustuvan lääketieteen kehittämisessä ja Käypä hoito -hankkeen alullepanossa, ja laati valtioneuvostolle selvityksen tiedeneuvonnasta päätöksenteossa.
Kansainvälisessä tiedeyhteisössä hän on ollut sekä pediatrian että perinatologian eurooppalaisten yhdistysten presidentti, Pediatric Research -lehden Euroopan päätoimittaja, ja Euroopan Tutkimusyliopistojen Liiton (LERU) presidentti. Toimiessaan Kansainvälisen Tiedeneuvoston (ISC, ent.ICSU) varapresidenttinä hän johti neljän suuren kansainvälisen globaalimuutoksen tutkimusohjelman arviointia ja uudelleen organisointia.
