Siveellisyys oli Suomessa 1850-luvulla politiikan ja moraalifilosofian keskeinen käsite. Seuraavan sadan vuoden aikana tapahtui dramaattinen muutos, ja termi siirtyi viittaamaan valtio-opillisen merkityksen sijaan sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Miten siveellisyyden käsite kaventui myönteisestä, poliittista asennetta kuvaavasta käsitteestä vanhanaikaiseen seksuaalimoraaliin viittaavaksi? Teos kertoo siveellisyyden monivaiheisen tarinan 1850-luvulta 1950-luvulle. Käsite on nostanut esiin jännitteitä intellektuaalisten suuntausten välillä. Sen avulla on käyty taisteluita kansallisesta politiikasta, tavoista, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta erityisesti suhteessa snellmanilaiseen perinteeseen. Siveellisyys-käsitteen välityksellä avataan tuoreita näkymiä Suomen historiaan ja valotetaan uusista näkökulmista sellaisia ikonisia hahmoja kuten J. V. Snellman, Lucina Hagman ja Edvard Westermarck.
