Philip Bonanno | Akateeminen Kirjakauppa

Filosofian maisteri Philip Bonanno tarkastelee Joensuun yliopistossa tarkastettavassa kasvatustieteen alaan kuuluvassa väitöskirjassaan nuorille tuttujen konsoli- ja verkkopelien hyödyntämistä opetuksessa. Hän tutkii, kuinka innostava rooli peleillä on opetustilanteessa sekä arvioi pelien käyttöä myös kriittisestä näkökulmasta.

Bonanno ennustaa, että digitaaliset pelit yhdistävät tulevaisuudessa entistä paremmin koulun sisällä tapahtuvan ja sen ulkopuolelle suuntautuvan oppimisen. Esimerkiksi ympäristöhistorian alaan kuuluva peli voi toimia ensin pelkästään tiedonhankinnan lähteenä siitä, millaisia elinympäristöjä ihmisillä on nyt tai on ollut ennen. Tiedonhankinnan jälkeen oppilaat voivat vierailla kotipaikkakuntansa kohteissa ja täydentää peliympäristöä esimerkiksi omilla valokuvilla, tehtävillä, animaatioilla ja pelihahmoilla. Tämänkaltainen näkemys oppimisprosessista edellyttää, että pedagogisia pelejä suunnitellaan teknisesti joustaviksi helpottamaan tekemällä oppimista (learning-by-designing -periaate), mihin Bonannon kehittämä malli antaa myös neuvoja.

Bonanno esittelee tutkimuksessaan pedagogisen mallin, joka perustuu yksin tapahtuvan ja yhteisöllisen pelaamisen vuorovaikutuksen analysointiin. Bonannon mallin mukaan opettajat voisivat hyödyntää pelejä nykyistä enemmän opetuksessaan. Pelit kiinnostavat nuoria, ja nykyiset pelisovellukset auttavat kehittämään tietoyhteiskunnassa vaadittuja monenlaisia tietotaitoja. Esimerkiksi historian tai biologian pelit voivat edistää kuin huomaamatta sekä tiedonhankintaa että ajattelu- ja tiedonprosessointitaitoja.