Kirjassa tarkastellaan historiantutkimuksen näkökulmista, mitä kaikkea hengen käsite ja siihen niveltyvät taustailmiöt saattoivat merkitä viime vuosisadan työväenliikkeelle ja sen piirissä eläneille ihmisille. Henkinen työväki -teoksen artikkelit avaavat näköaloja esimerkiksi 1900-luvun taitteen esoteerisiin liikkeisiin, joilla oli osansa tuon ajan kansainvälisessä työväenkulttuurissa. Niiden suosion taustalla olivat juuri henkeen ja sen rajattomiin kehitysmahdollisuuksiin viittaavat ihanteet, jotka näiden liikkeiden julkilausumissa olivat myös työtätekevien massojen saavutettavissa. Artikkelit havainnollistavat niin ikään, kuinka protestanttiset maallikkosaarnaajat ja paikallistason luterilaiset yhteisöt olivat työväenkulttuurin kannalta tärkeitä toimijoita hengen ja sielun asioista. Myös kansanvalistuksen keinoin levitettiin hengen sanomaa työväen keskuuteen.
Edellä kuvatut ilmiöt avaavat tuoreen näkökulman suomalaisen työväenhistorian kannalta keskeiseen kysymykseen. Kuva napit vastakkain olevista luterilaisesta kirkosta ja "materialistisesta" työväenliikkeestä on tuttuakin tutumpi. Voisiko kuitenkin olla, että tuttuudessaan se myös yksinkertaistaa asioita liiaksi? Tässä kirjassa asetelmaan haetaan kriittistä valaistusta. Uusimman historiantutkimuksen kantilta näyttää siltä, että varsinkin 1900-luvun taitteen ja ensimmäisten vuosikymmenten kotimainen työväenliike ja sen kannalta tärkeät kansainväliset verkostot antoivat mitä moninaisimmille hengen kukille tilaa versoa.
