Väitöskirjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan näköaistinsa varassa saalistavan taimenen vaikutuksia pohjaeläinyhteisöön. Tutkimustuloksien yleistettävyyttä varmistettiin yhdistämällä pienen mittakaavan kokeiden tuloksia suuren mittakaavan seurantatuloksiin. Toisessa osassa tarkasteltiin käyttäytymisen vaikutuksia mäkärätoukkien ja niitä pääasiallisena ravintonaan käyttävän Rhyacophila-suvun vesiperhosten peto-saalis suhteeseen. Yhdistämällä käyttäytymiskokeita suoriin maastohavaintoihin luotiin pohja peto-saalissuhteen ymmärtämiselle sekä luonnontilaisissa metsäpuroissa että säännöstellyissä joissa. Taimenenpoikasten (Salmo trutta L.) ravinnonoton vuorokausi- ja vuodenaikaisvaihteluja tutkittiin suuren mittakaavan seurannassa. Tutkimustulokset osoittivat selvästi taimenenpoikasten hämäräaktiivisuuden ja tuottivat ensimmäisen julkaistun kenttäarvion taimenen poikasten päivittäisestä ravintoannoksesta. Tutkimuksessa osoittamaan taimenen hankkivan aktiivisesti ravintoa joen pohjalta ja suosivan keski- ja suurikokoisia saaliskohteita. Pienen mittakaavan kenttäkokeen havaittiin ennustavan sekä taimenpurojen että kalattomien purojen pohjaeläinseurannan tuloksia. Taimenen sukuisten kalojen kokoselektiivinen saalistusvaste ilmeni meta-analyysissä alalta julkaistuista tutkimuksista. Tiheiden mäkäräpopulaatioiden ollessa yleisiä luusuapuroissa ovat mäkärätoukkien massaesiintymiin liittyvät syyt säännösteltyjen jokien koskissa heikosti tutkittu. Kenttähavainnoissa tutkittiin Rhyacophila-suvun saalistusmenestyksen suhdetta virrannopeuksiin. Laboratoriokokeissa arvioitiin alustan merkitystä habitaatinvalintaan ja virtaaman kasvusta johtuviin tiheyseroihin. Mäkärien massaesiintymiset lyhytaikaissäännöstellyissä joissa johtuvat useasta tekijästä: mäkärien elinkierron sopivuudesta vallitsevaan säännöstelykäytäntöön, pedon avainhabitaatin tuhoutumisesta, pedon kyvyttömyydestä saalistaa hyvin korkeissa virrannopeuksissa ja pedon vuosittaisista säännöstelymenetyksistä
