Marcel Dupré syntyi 3.5.1886 Rouenissa. Hänen maailmansa oli musiikin ympäröimä ja 16-vuotiaana hän aloitti opinnot Pariisin konservatoriossa, jossa häntä opettivat urkujensoitossa Alexandr Guilmant ja sävellyksessä Charles-Marie Widor. Dupré menestyi hyvin ja hän voitti arvostetun sävellyksen palkinnon Grand Prix de Rome vuonna 1914. Tästä seurasi ura säveltävänä urkurina, joka loi 65:n opuksen ja 100:n teoksen tuotannon. Urkurina hänen maineensa saavutti ennen näkemättömän suosion ja opettajana hän koulutti suuren määrän merkittäviä urkureita, kuten Jehan ja Marie-Claire Alain, Jean Guillou ja Olivier Messiaen. Widor jätti Duprélle urkurinvirkansa 1934 St. Sulpicessa, missä Dupré toimi kuolemaansa 30.5.1971 saakka.
Duprén tuotannossa keskipisteessä ovat urut, vaikka hän kirjoitti lukuisan määrän teoksia myös muille soittimille sekä kamarikokoonpanoille. Hänen sävelkielensä ei milloinkaan ylittänyt tonaalisuuden rajoja, vaikka hänen pyrkimyksensä olivatkin kovin ekspressiivisiä. Dupré käyttää klassisia muotoja, mutta pyrkii samanaikaisesti laajentamaan niiden ilmaisuskaalaa uusille urille. Urkusävellyksiä leimaa rikas mielikuvituksellisuus ja kyky virtuoosina nostaa soittotekniset menetelmät uusiin sfääreihin. Duprén ammattimaisuutta leimaa intellektuaalisuus musiikillisten aiheiden valinnassa ja käsittelyssä, mutta myös tonaalisuuden, rytmisyyden, harmonian ja polyfonian täydellinen tasapaino.
Äänitetty St. Martin’s kirkossa Dudelangessa, Luxembourgissa, Helmikuussa 5–8, 2013. Äänittäjä Mika Koivusalo
