Suomen itsenäisyys oli uhattuna kesäkuussa 1944. Neuvostoliiton käynnistämä suurhyökkäys Karjalankannaksella
oli edennyt Viipuriin kymmenessä päivässä, jonka jälkeen Stalin arvioi Suomen taistelutahdon jälleen kerran väärin ja oletti
Suomen olevan Viipurin valtauksen jälkeen valmis ehdottomaan antautumiseen. Suomi ei suostunut antautumaan vaan jatkoi Neuvostoliiton vastaista sotaa Saksan sotilaallisen tuen avulla.
Tuomo Kallioniemi käsittelee kirjassa kevään ja kesän 1944 tapahtumia Venäjän sota-arkiston lähteiden pohjalta. Neuvostoliiton Leningradin rintaman kartat, suunnitelmat ja raportit antavat selkeän kuvan punaarmeijan suurhyökkäyksen valmisteluista ja etenemisestä Karjalankannaksella. Kirjasta selviää myös, mitä tapahtui neuvostojohdon kulissien takana keväällä
Suomen kanssa käytävien rauhanneuvotteluiden aikana, neuvotteluiden päätyttyä tuloksettomina ja sen jälkeen kesäkuussa 1944.
Kirjasta selviää vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:
• Miten Leningradin rintaman Karjalankannaksella
olevia joukkoja vahvistettiin salaisilla operaatioilla
keväällä 1944 kesäkuun suurhyökkäystä varten?
• Miten Leningradin armeija tuhosi Rajajoen
itäpuolella sijainneen, suomalaisten sotilaiden
miehittämän Beloostrovin (Valkeasaaren)
miljonääribunkkerin, ja miten kävi teräsbetonikorsua
miehittäneille suomalaissotilaille?
• Miten Karjalankannas saatiin evakuoitua vihollisarmeijan
hyökkäyksen alta kanta-Suomen
puolelle?
• Viipurin valtauksen jälkeen Neuvostoliitto vaati
Suomelta 23.6.1944 ehdotonta antautumista.
Mitkä olisivat olleet Neuvostoliiton esittämät ehdottoman antautumisen ehdot?