Tutkimuksessani lukutaidon oppimisesta koulussa on kolme osaa. Ensimmäisessä osassa tarkastelen lukemisen teoreettisia näkemyksiä, lasten oppimisvalmiuksia sekä lukemaan oppimista ja opettamista. Teoriatausta on yhteinen sitä seuraaville kahdelle kuvaukselle koulussa tapahtuvasta lukemaan oppimisesta. Määrittelen kummassakin tutkimusvaiheessa lukemisen opittavaksi taidoksi ja prosessiksi. Taito kehittyy kirjainten ja äänteiden vastaavuuden oppimisesta sanojen ja tekstien lukemiseen. Lukeminen koostuu kahdesta osatoiminnosta, teknisestä lukutaidosta ja luetun ymmärtämisestä. Ensimmäisen tutkimukseni tavoitteena on selvittää lukutaidon oppimista ensimmäisen kouluvuoden aikana ja etsiä oppimisen selittäjiä. Kyseessä on kvantitatiivinen kahdella eri opetusmenetelmällä opetettujen lasten lukutaitoa vertaileva tutkimus. Ilmenee, että jo joulun aikaan lapset saavat selvää lyhyistä teksteistä ja kevääseen mennessä heistä noin 83 % on oppinut lukemaan hyvin. Opetusmenetelmällä on merkitystä oppimisen selittäjänä vuoden keskivaiheessa. Toisessa tutkimuksessa lapset osoittautuvat kouluun tultuaan aktiivisiksi oppijoiksi, jotka oppiessaan rakentavat käsityksiä niin lukemisesta kuin taidon oppimisesta ja opettamisesta. Lasten kielellinen tietoisuus on merkittävä tekijä oppimisessa. Käytän lasten käsitysten tulkinnassa fenomenografista menetelmää. Lukemaan oppiminen on lapsista haasteellinen ja tärkeä tehtävä, josta lapset osaavat kertoa. Siihen liittyy paljon harjoittelua ja pohdintaa sekä suurta iloa, kun taito on opittu. Asiasanat: lukutaito, lukeminen, lukemaan oppiminen, lukemisvalmius, kielellinen tietoisuus, käsitys, ymmärtäminen
