Pienten lasten vähäinen fyysinen aktiivisuus ja käytöshäiriöt on todettu useissa tutkimuksissa huolen aiheeksi. Katri Takala tutki väitöksessään sosioemotionaalisia taitoja parantavan liikuntaintervention vaikuttavuutta sekä kehitti pienten lasten sosioemotionaalisten taitojen arviointimenetelmän.
Päivittäisen liikkumisen lisäksi hyvät sosioemotionaaliset taidot luovat perustan lapsen hyvinvoinnille. Sosioemotionaaliset taidot (esimerkiksi omien tunteiden tunnistaminen, toisen tunteisiin samaistuminen, maltin säilyttäminen, toisen auttaminen ja yhteistyön tekeminen) liittyvät läheisesti myönteisten sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseen sekä yksilön omaan, tasapainoiseen tunne-elämään.
Katri Takalan tutkimus alkoi vuonna 2004 Kajaanin yliopistokeskuksen Lasten liikunta- ja terveyskasvatuksen keskuksessa. Alle 4-vuotiaiden päivittäisen liikuntakasvatuksen tutkimus- ja kehittämishankkeissa suunniteltiin ohjelma, jota toteutettiin väitöstutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa. Se kiinnitti huomiota lasten sosioemotionaalisten taitojen kehittämiseen liikunnan avulla.
Tuloksista ilmeni, että sosioemotionaalisissa taidoissa ei ollut koe- ja kontrolliryhmän välillä tilastollisesti merkitseviä eroja liikuntaintervention aikana. Taidot kehittyivät sekä koeryhmällä että kontrolliryhmällä tilastollisesti merkitsevästi.
Haastatellut varhaiskasvattajat pitivät tärkeänä sosioemotionaalisten taitojen kehittämisessä tavoitteellisuutta, lapsen huomioimista ja ryhmäkokemusta sekä rohkaisevaa tukemista. Päiväkodin keskeisiksi toimenpiteiksi varhaiskasvattajat nimesivät valmiiksi laaditun ohjelman, tavoitteiden sisäistämisen, yhteistyön toimijoiden välillä ja liikuntatuokioiden etukäteisvalmistelun.
Arviointimenetelmän kehittämisen yhteydessä varhaiskasvattajien toimesta arvioidut lasten sosioemotionaaliset taidot näyttäytyivät samanlaisina päiväkodin yleisissä tilanteissa ja liikuntatuokiolla. Vanhemmatarvioivat lastensa olevan kotona muun muassa kyvykkäämpiä nimeämään omia tunteitaan ja puhumaan niistä sekä samaistumaan toisten tunteisiin kuin varhaiskasvattajat päiväkodin yleisissä tilanteissa.
Toisaalta varhaiskasvattajat arvioivat muun muassa lasten maltin säilyttämisen sekä kuuntelemisen taidot paremmiksi kuin vanhemmat kotona. He arvioivat myös lasten toiselle sopivalla tavalla puhumisen taidon, auttavaisuuden ja yhteistyökyvyn paremmiksi kuin vanhemmat. Varhaiskasvattajien ja vanhempien arvioissa oli siis eroja.
Väitöstutkimuksen mukaan tytöt ovat 3−4-vuotiaana poikia taitavampia nimeämään ja tunnistamaan tunteitaan sekä puhumaan niistä. Poikia tulisikin tukea näissä taidoissa yhä enemmän, koska tunteiden tunnistamisen vaikeudet voivat johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen.
– Päiväkodeissa tulisi tehdä yksityiskohtaisempia suunnitelmia kunkin lapsen sosioemotionaalisten taitojen eteenpäin viemiseksi, huomioiden lapsen sukupuoli ja ulottaa sosioemotionaalisten taitojen kehittäminen ja arvioiminen lapsen koko arkeen yhteistyössä vanhempien kanssa, Katri Takala ehdottaa.
– Liikuntatuokiot tulisi nähdä myös sosioemotionaalisten taitojen oppimisympäristönä, ei pelkästään lasten motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden kehittämisen välineenä, hän lisää.
Abstract
The first purpose of this study was to explore the effectiveness of a physical education (PE) intervention on developing socioemotional skills (phase 1). The socioemotional skills studied and assessed were connected to the following socioemotional competencies: self-management and relationship skills. A test group of 31 children (15 girls, 16 boys) and a control group of 10 children (6 girls, 4 boys) from 5 kindergartens participated in the PE intervention. Data was also collected by studying diary entries written by 12 early educators and by interviewing 6 female early educators twice during the PE intervention. Early educators assessed children’s socioemotional skills in the beginning of the PE intervention, and 6 months (test group) or 7 months (control group) later. Dairy entries were written once a week during the PE intervention.
The interviews were conducted in the middle and end of the PE intervention. The PE intervention had no effect on children’s socioemotional skills. The socioemotional skills of both the test group that participated in the PE intervention and the control group showed statistically significant improvement during the research period. There were no statistically significant differences between the two groups in the two assessments. Nor were there statistically significant differences between the socioemotional skills of boys and girls. It emerged in the diary entries that the atmosphere during PE sessions that were part of the PE intervention was mainly positive.
It also emerged in the interviews that early educators considered goal-directed activities, taking children’s views into account, children’s sense of belonging to a group and encouraging support for children important for the development of 3-4-year-old children’s socioemotional skills. Pre-planned programs, goal internalization, cooperation between different actors and preparation of PE sessions in advance were regarded as central issues in kindergarten activities by early educators.
The second purpose of this study was to develop a socioemotional skills assessment instrument with the help of collected data (phase 2). The socioemotional skills studied and assessed were connected to the following socioemotional competencies: self- and social awareness, self-management and relationship skills. 59 children (23 girls, 36 boys) from six kindergartens participated in the study. The early educators assessed the children’s socioemotional skills in general kindergarten settings and during one PE session. Parents assessed their children’s skills at home.
The study did not indicate any differences in early educator-rated socioemotional competencies between general kindergarten settings and PE sessions. Parent-rated self- and social awareness was significantly higher than early educator-rated in general kindergarten settings, whereas early educator-rated self-management and relationship skills in general kindergarten settings were higher than parent-rated. Girls scored higher in self- and social awareness. There were no gender differences in self-management and relationship skills in kindergarten settings, PE session and home environment.
The first assessment instrument developed for this study had five sections which provided the solution to one factor. In the second assessment instrument the construct of the socioemotional skills model was maintained as a three-factor model comprising self- and social awareness, self-management, and relationship skills competencies. These results may benefit the basic and continuing training of both early educators and physical education teachers.
