Joan Robinson (1903–1983) oli brittiläinen ekonomisti, joka toimi professorina Cambridgen yliopistossa. Robinson oli ensimmäisten taloustieteilijöiden joukossa kehittelemässä teoriaa epätäydellisestä kilpailusta ja sen merkityksestä taloudellisessa kehityksessä. Hänet muistetaan myös makrotaloustieteellisistä Cambridgen pääomakiistoista, joissa Robinson esiintyi keskeisenä valtavirtaisen kasvuteorian kriitikkona.
Robinson toimi 1930-luvun alussa niin sanotussa Cambridge Circus -ryhmässä, joka sparrasi John Maynard Keynesiä hänen pääteoksensa General Theory of Employment, Interest and Money valmistelussa. Robinsonin vuonna 1937 julkaistu klassikko Introduction to the Theory of Employment esittelee Keynesin teorian ydinkohdat laajalle yleisölle. Kirjalla on edelleen paljon annettavaa tämän päivän makrotalouspoliittisen keskustelun ymmärtämiseen. Monet kirjan oivallukset ja tiivistykset tuntuvat hämmentävänkin ajankohtaisilta.
Robinsonin kirjanen tarjoaa yksinkertaisen esityksen keynesiläisen työllisyyden teorian pääkohdista. Teoriassa yrittäjien päätöksillä ja heidän kohtaamallaan kysynnällä on keskeinen merkitys: »Tavaroiden ja palveluiden tuotanto riippuu niihin kohdistuvasta kysynnästä. ”Kysynnällä” tarkoitetaan tässä rahamääräistä menoa, ei halua tai tarvetta. Vaikka ihminen tarvitsisi kuinka paljon tavaroita ruokkiakseen, vaatettaakseen ja viihdyttääkseen itseään, hän ei saa ketään kiinnostumaan näiden asioiden tuottamisesta itselleen, ellei hänellä ole rahaa millä maksaa. Eli tarpeista ei synny ”kysyntää”, ellei niihin liity myös menoja.»