Pääjohtajakunta on 1955 perustettu Suomen keskushallinnon virastojen ja laitosten ylimmän johdon yhteenliittymä. Puolen vuosisadan mittaisen toimintansa aikana se on vaikuttanut merkittävällä tavalla hallinnon uudistamiseen, johtamisjärjestelmiin ja organisaatiokulttuuriin. Juhlavuonna julkaistussa tutkimuksessa tarkastellaan Pääjohtajakunnan toimintaa ja piirretään samalla kokonaiskuva pääjohtajien asemasta maamme keskushallinnon kehittämisessä. Tutkimusosaa seuraavat tiiviit virasto- ja laitoskuvaukset, joissa on selvitetty maamme keskushallinnon kehitystä Venäjän vallan ajan alusta nykyhetkeen saakka. Keskeiset muutosvaiheet esittelevien historioiden ja hallinnollisia muutoksia kuvaavan hakemiston avulla on mahdollisuus seurata vaikkapa kuinka luotsimajurin toiminta laajeni Luotsi- ja majakkalaitoksen ylihallitukseksi 1850 ja edelleen Merenkulkuhallitukseksi 1917 ja Merenkulkulaitokseksi 1998. Kunkin viraston ja laitoksen kohdalla on lueteltu myös sen eri organisaatiovaiheiden päälliköt ajanmukaisessa järjestyksessä. Teosta täydentää koko itsenäisyyden ajan kattava pääjohtajamatrikkeli. Varsinaisten pääjohtajien ohella siihen on sisällytetty virastojen ja laitosten muillakin nimikkeillä toimineet päälliköt. Sellaisena se on erinomainen apuväline niin hallintohistorian tutkijoille kuin kaikille niille, jotka etsivät tietoa Suomen keskushallinnon virastojen ja laitosten johtajista.
