Muinaispuvut ovat arkeologisiin hautalöytöihin perustuvia asujen rekonstruktioita eli ennallistuksia. Ne pohjautuvat naisten hautoihin, jotka ajoittuvat 1000–1200-luvuille, Itä-Suomessa jopa 1300-luvulle. Ravattulan puvun lähtökohtana on Kaarinan Ravattulan Ristimäellä sijainnut hauta 41/2016, joka paljastui Turun yliopiston arkeologian oppiaineen kaivauksilla syksyllä 2016. Samalta paikalta oli aiemmin löydetty Suomen vanhin tunnettu kirkonjäännös. Ruumishaudassa oli säilynyt harvinaisen paljon jäänteitä vainajan vaatetuksesta. Villakankaasta tehdyn radiohiiliajoituksen mukaan hauta on todennäköisesti 1200-luvun alkupuolelta, jolloin myös kirkko oli käytössä.
Ravattulan pukuhaudan tutkimus toi esiin, miten muoti oli muuttumassa rautakauden ja keskiajan taitteessa ja toisaalta, kuinka vanha rautakautinen käsityöperinne edelleen jatkui. Runsaasti kuvitetussa kirjassa kerrotaan seikkaperäisesti hautalöydöstä ja tutkimuksista, joiden antamaan tietoon Ravattulan puku pohjautuu, esitellään muinaispukuhankkeen eri vaiheet, perustellaan muinaispuvun ratkaisut ja annetaan yksityiskohtaiset ohjeet puvun sekä sen kanssa käytettävien jalkineiden valmistamiseen. Kirjassa opastetaan myös muinaispuvun oikeaoppiseen hoitoon ja säilyttämiseen sekä tekemään muinainen kampaus, joka perustuu eräästä toisesta Ristimäen haudasta löytyneeseen nutturan jäännökseen.
Loppupuolelle on liitetty laaja kirjallisuus- ja lähdeluettelo, sanasto sekä pukuhaudan yksityiskohtainen löytöluettelo. Laaja englanninkielinen tiivistelmä sekä englanniksi käännetyt kuva- ja taulukkotekstit avaavat keskeisen sisällön myös ulkomaisille lukijoille.
