Iltalaulu merellä on toinen osa albumikokonaisuutta, jonka jokainen laulu on sävelletty V. A. Koskenniemen runoon. Se jatkaa vuoden kierrossa siitä mihin Valkeat kaupungit jäi, siis kesän kynnykseltä. Niin kuin Suomen suvi on lyhyt, on se myös tällä levyllä kääntynyt kohti syksyä ennen kuin sen huomasi edes alkaneen.
Levylle valikoituneiden runojen sanoissa on toki vertauskuvallisuutta ja muutakin merkitystä kuin jos puhuttaisiin vain vuoden ajoista ja luonnon ilmiöistä. Nimi Iltalaulu merellä kuvaa albumin kokonaisuutta hyvin, kun niin moni sen kappaleista katselee tavallaan mennyttä elämää ja yksilön elämän iltaruskoa, syysiltaa.
Levyn avauskappale, Iltalaulu merellä, esittelee Joska Josafatin tyylille ominaisia piirteitä. Se on rauhallinen, mutta samalla määrätietoinen minimalistinen taidonnäyte. Toisena kappaleena levyltä löytyy Ihme, joka kuvaa kesän loistoa ja ihanuutta iskevällä biitillä ja romanttisin sävelin. Lehdokki, Stina Koistisen tulkitsema reggae-kertomus, sijoittuu juhannukseen, missä käen kaihot kukkuu.
Levyn tunnelma siirtyy sujuvasti syksyn puolelle Vanhalla syyslaululla, joka on tyylipuhdas soul-muistelo "mun leikkisiskoni" puoleen. Kuutamolla tarjoilee kevytmielisempää jazz-iskelmää ja herättää vitsikkäitä mielikuvia erilaisista hässäköistä, joita voisi kuvata musiikkivideolle. Syystähden alla -kappaleessa elämän kello käy Mauri Saarikosken pizzicato-viulun säestämänä, ja Iltaruskon loimu läikehtii päättäen levyn katsellen iltaruskoon sairaana ikävästä kaikkeen, jota ei koskaan saa.
Säv. Joska Josafat San. V. A. Koskenniemi Sov. Bändi
Taiteellinen tuotanto: Joska Josafat ja Valtteri Bruun
Miksaus: Marko Kataja
Joska Josafat – laulu, kitara, piano, syntetisaattori ja kehärumpu
Valtteri Bruun – kitara
Eero Savela – trumpetti
Erno Haukkala – pasuuna
Juha Kuoppala – Hammond-urku
Risto Kumpulainen – piano
Artturi Mehto – syntetisaattori
Stina Koistinen – laulu
Mauri Saarikoski – viulu
Antti Kivimäki – kontrabasso
Tomi Saikkonen – rummut
