Liisa Pesonen (s. 1962) maalaa vähäeleisesti, mutta tunteella ja taidolla. ”Pesosen maalaustaide on käsitteellistä ja teoreettista, mutta samanaikaisesti siihen sisältyy tunne ja kehollisuus”, kirjoittaa Birgit Onniselkä.
”Maalauksista muodostuu subjektiivinen ja kuitenkin samalla katsojan kanssa jaettava muistiteatteri, jossa tapahtumia ja objektisuhteiden dramaturgiaa voi käydä lävitse, toistaa ja muokata. Maalaukset laskostuvat ja kerrostuvat ajassa: niihin sisältyy yhtäältä fragmentteja esineiden ja objektien prototyyppien ajasta ja toisaalta maalaamisen virtaavaa ajallisuutta sekä eräänlaista anakronistista aikaa, joka syntyy taiteilijan ja maalauspohjalle ilmaantuvien jälkien dialogissa”, arvioi Riikka Stewen artikkelissaan.
”Katsomisen koen aktiivisempana kohteen ja kuvan tarkasteluna. Alkuun maalaaminen onkin pikemmin näkemistä ja loppuvaiheessa sen katsomista ja järjestämistä, mikä on tullut nähdyksi”, kommentoi Liisa omaa työskentelyään.
