Gregorius I Suuri (paavina 590-604) tulkitsi Raamattua intohimoisella ja mielikuvituksellisella tavalla. Tässä niteessä on kolme kristillisen spiritualiteetin historiaan vaikuttanutta tekstiä häneltä.
Kirje Leanderille valottaa Gregoriuksen työskentelytapaa ja raamattunäkemystä. Kirjeestä ovat peräisin vaikutusvaltaiset sanat: ”Raamattu on kuin leveä ja syvä joki, jossa lammas voi kahlata, mutta elefantti uida.”
Laulujen laulun selitys on Gregoriuksen mystiikanteologian tiivistelmä ja edustava esimerkki kristillisestä Laulujen laulun tulkintaperinteestä.
Niteen laajin teksti on Gregoriuksen Pastoraalisääntö (Regula pastoralis), jota voi sanoa keskiajan merkittävämmäksi johtamistaidon oppikirjaksi. Gregorius laati tämän käsikirjan piispoja varten, mutta siinä on opetusta kaikille johtotehtävissä toimiville. Gregorius kysyy, mikä on ihmisen syy hakeutua paimenvirkaan, millaisia luonteenpiirteitä häneltä vaaditaan ja miten hänen on osattava käsitellä erilaisia ihmisiä. Tärkein johtajan ominaisuus on nöyryys.
Tekstien käännökset ja johdannot on kirjoittanut teologian tohtori Miikka E. Anttila, joka on kääntänyt myös Gregoriuksen Evankeliumisaarnat (Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja 300).
