Ferdinand de Saussure (1857–1913) oli sveitsiläinen kielitieteilijä, jota pidetään yleisesti strukturalismin ja semiotiikan edelläkävijänä. Kielitieteen puolella hänen työnsä edesauttoi siirtymää historiallis-vertailevasta kielitieteestä nykyaikaiseen kielitieteeseen. Yleisen kielitieteen kurssi koostuu hänen oppilaidensa luentomuistiinpanoista, jotka Saussuren kollegat kokosivat kirjaksi vuonna 1916. Juuri tästä teoksesta ovat peräisin sittemmin kuuluisiksi tulleet erottelut kielenkäytön, kielen ja puheen välillä, käsitys kielestä merkkien järjestelmänä, diakronisen ja synkronisen lähestymistavan erottaminen, kielen ja kirjoittamisen erottaminen, ajatus semiologiasta eli yleisestä merkkiopista sekä merkin, muodon ja merkityksen erottaminen.
Saussuren merkitys länsimaiselle ajattelulle on ollut huomattava ja hänen on sanottu aiheuttaneen "kopernikaanisen käänteen" ihmistieteissä. Sen sijaan, että kieli ymmärrettäisiin vähäpätöisenä todellisuuden ymmärtämiselle, todellisuuden ymmärtämisen nähtiin kiertyvän verbaalisten merkkien sosiaalisen käytön perustalle. Toisin sanoen Saussuren avulla on ymmärretty miten ihminen antaa asioille ja esineille merkityksiä ja on siinä mielessä homo significans.
