Ted Lennox Wallace on varsinainen vanha virtahepo. Hän oli aikoinaan suosittu runoilija, mutta runosuonen tukkiuduttua ja eläkeiän lähestyessä hän on kutistunut katkeraksi ja sappea tihkuvaksi teatterikriitikoksi. Vieläpä entiseksi teatterikriitikoksi, sillä kirjan alussa Ted saa potkut.
Vakavasti sairaan kummityttärensä Janen ehdotuksesta Ted lähtee vierailemaan vanhan koulutoverinsa ja tämän perheen kartanoon Norfolkiin, Itä-Englantiin. Kartanossa on meneillään jotakin omituista, ja sinne on kokoontunut sekalainen porukka muitakin vieraita. Tapahtumien keskipisteenä tuntuu olevan Tedin toinen kummilapsi, perheen teini-ikäinen poika David. Jane pyytää Tediä raportoimaan hänelle kirjeitse talon tapahtumista, ja kirjeet ovat pitkiä, rönsyileviä ja täynnä törkeällä, terävällä kielellä muotoiltuja vankkoja mielipiteitä monista asioista — naiset, taide, runous, seksi, moraali ja nykymaailman meno ovat virtahevon mieliaiheita. Ilkeän hauskaa, kyynistä ja pikantin nokkelaa tarinaa siivittävät erilaiset seksuaaliset toiminnot, joista toiset ovat tavattomampia kuin toiset.
