Teija Luukkanen-Hirvikoski on tutkinut elinkeinoelämän kiinnostusta taiteen keräilyyn ja kokoelmien esittämiseen. Väitöstutkimus on Suomessa ensimmäinen, yksittäisiä yrityskokoelmia laajempi tutkimus aiheesta taidehistorian alalla.
Yritysten taideohjelmia voidaan tarkastella taiteen julkista tukea täydentävinä muotoina ja kokoelmia puolijulkisina kokoelmina, joilla on yritysten sidosryhmistä koostuvat ”yleisöt”. Yritystaiteen julkiset näyttelyt ovat lisääntyneet 2000-luvulla, vaikkei yrityksillä olekaan lainsäädäntöön perustuvia velvoitteita esitellä kokoelmiaan.
Luukkanen-Hirvikoski hahmottaa taiteen asiantuntijatehtävien kehittämistä elinkeinoelämässä, sillä yritykset eivät ole Suomessa vakiintuneet taidehistorioitsijoiden työpaikoiksi toisin kuin Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Tämä heijastuu hankintapolitiikkaan, taiteen dokumentointiin, taidekasvatukseen ja kokoelman viestinnälliseen käyttöön.
Taiteen keräilyn sysäyksenä on perinteisesti ollut johdossa työskentelevien henkilöiden kiinnostus kuvataiteeseen ja erilaiset käytännön tarpeet, kuten uusien toimitilojen valmistuminen. Nykyisin taidekokoelmalla on yhä useammin yhteys yrityksen yhteiskuntavastuuohjelmaan, ja kirjalliset hankintalinjaukset ohjaavat keräilyä ja kokoelmien esittämistä. Kokoelmat karttuvat myös tukiostoilla ja liikelahjoilla.
Viihtyisä työympäristö, yrityskuva ja yritysten yhteiskuntavastuu ovat keskeisimpiä taiteen keräilyn motiiveja. Vaikka yrityskuvatekijät ovat tärkeä peruste kokoelmien ylläpitämiselle, sidosryhmille kohdistettu taidekasvatus ja kokoelmien systemaattinen hyödyntäminen on yritysten mielikuvatyössä epäsäännöllisempää Suomessa kuin maailmalla.
- Yllättävää oli, ettei taidekokoelmaa pidetty taloudellisena sijoituksena, vaikka joihinkin kokoelmiin sisältyy taloudellisesti arvokasta nk. kultakauden taidetta. Perheyrityksissä korostui omistajien henkilökohtainen kiinnostus kuvataiteeseen, Luukkanen-Hirvikoski havaitsi.
Taide kohtaa työpaikoilla erilaisia vastaanottajaryhmiä ja makukäsityksiä. Keräilyssä painottuu kotimainen 1900-luvun taide ja suosittuja aiheita ovat mm. maisemat, muotokuvat ja toimialaan liittyvät teokset. Seksuaalisuutta käsittelevä, uskonnollinen ja yhteiskunnallisesti kantaaottava taide on rajattu kokoelmien ulkopuolelle, sillä yritysten taidehankintoihin vaikuttaa sidosryhmäteoria ja taiteen esittämisen ympäristö. Tämä näkyy myös perinteisten taiteen ilmaisuvälineiden, kuten maalausten, veistosten ja grafiikan suosiona. Valokuvataidetta ja uusinta kansainvälistä nykytaidetta sisältyy niukasti kotimaisiin yrityskokoelmiin toisin kuin kansainvälisessä yritystaiteessa.
