Olen lähtenyt. En ole koskaan nähnyt merta, joten menen sen rantaan. Yritän muistaa tulla takaisin.
Kanadalaisessa pikkukylässä asuvan Etan toteutumattomista haaveista suurin on nähdä meri. Niinpä hän, kahdeksankymmentäkaksivuotias, herää varhain eräänä aamuna, jättää miehelleen Otolle lapun, nappaa mukaansa kiväärin, suklaata ja parhaat kenkänsä ja lähtee kävelemään 3 200 kilometrin matkaa veden äärelle.
Otto odottaa kärsivällisesti kotona, seuranaan muistot. Heidän naapurinsa ja ystävänsä Russell muistaa myös, mutta eri tavoin - ja hän rakastaa Ettaa yhä yhtä paljon kuin yli 50 vuotta sitten, ennen kuin tämä meni naimisiin Oton kanssa.
Etan vaelluksen lomassa tarina aaltoilee meren lailla nykyisyydestä nälän, sodan, intohimon ja toivon täyteiseen menneeseen. Muistamisesta unohtamiseen, ja takaisin. Etta ja Otto ja Russell ja James on hassu ja haikea esikoisromaani, jonka poikkeukselliset henkilöhahmot jäävät elämään lukijan mieleen pitkäksi aikaa.
