Tennis - radikaali historia käsittelee tenniksen vähemmän tunnettuja juonteita lajin elitistisen imagon takana. Kirjoittaja David Berry nostaa lajin historiasta esiin unohdettuja hahmoja, aktivisteja ja intersektionaalisia henkilökuvia. Viktoriaanisesta Englannista nykypäivään ulottuva kirja edustaa pikemminkin sosiaali- kuin urheiluhistoriaa: sen kantavia näkökulmia ovat yhteiskuntaluokka sekä sukupuoli- ja vähemmistöidentiteetit.
Tennis on toiminut sukupuolten välisen tasa-arvon, etnisten ryhmien, seksuaalivähemmistöjen ja työväenluokan puolesta käytyjen kamppailujen areenana. Historiansa alkuvaiheessa tennis tarjosi niin miehille kuin naisillekin pakopaikan ajan rajoittavia odotuksia vastaan. ”Naismaisena” pidetty peli vetosi lukeneistoon ja taiteen ystäviin, ja pelin avoin sukupuolijakauma mahdollisti urheilullisen maskuliinisuuden, joka perustui fyysisen voiman sijaan tyyliin ja oveluuteen.
1900-luvun alun suffragetit yrittivät polttaa Wimbledonin, ja pelille omistautuminen radikalisoi naispelaajia. Tänä päivänä tennis nähdään sukupuolinäkökulmasta poikkeuksellisen tasa-arvoisena lajina. Siitä on kiittäminen Lottie Doddin sekä Billie Jean Kingin kaltaisia tennistähtiä, jotka taistelivat naispelaajien aseman puolesta.
Berry käsittelee myös muun muassa juutalaisten, Lontoon mustien, afroamerikkalaisten ja homojen tenniskerhojen historiaa ja sitä, miten miesten homokulttuuri vaikutti lajiin, vaikka pelaajista naiset ovatkin voineet kertoa avoimemmin kuulumisestaan seksuaalivähemmistöihin.
Esiin nousevat myös kovat keinot, joilla Slazengerin ja Dunlopin kaltaiset yritykset ovat saavuttaneet näkyvyytensä tennisturnauksissa, sekä muotiteollisuuden ja tenniksen välinen kytkös.
Mittavaan taustatyöhön pohjautuva kirja on suunnattu tenniksen ystäville sekä feminismin, vähemmistöjen ja työväenluokan historiasta kiinnostuneille. David Berry on BBC:n dokumenttielokuvaohjaaja ja intohimoinen tennisharrastaja.
