Teos tutkii tanssi-improvisaation ja koreografian suhdetta, jonka usein ajatellaan olevan vastakkainen huolimatta viimeisen 15-20 vuoden aikana tapahtuneesta koreografian käsitteen laajentumisesta. Tässä oletetussa vastakkaisasettelussa koreografia yleensä liitetään "tunnettuun" ja improvisaatio "tuntemattomaan". Mitä tuntemattomampi ja spontaanimpi toiminta sitä enemmän riskinottoa sen ajatellaan sisältävän.
Da Silva haastaa tämän vastakkainasettelun. Hänen mukaansa koreografia ja improvisaatio ovat kyllä erilaisia lähestymistapoja tanssin tekemiseen, mutta niiden erot tulevat parhaiten esiin, kun eritellään ajatusta spontaaniudesta monipuolisemmin ja paikallisemmin. Silloin nähdään, että improvisaatio on muutakin kuin "spontaania ja vapaata" ja koreografia muutakin kuin "käskyjen noudattamista". Itse asiassa improvisaatio ei välttämättä sisällä sen enempää riskinottoa kuin koreografiakaan. Riskinotto on monisärmäinen, jaettu ja paikallinen prosessi kuten improvisaatio ja koreografiakin. Teoksessa tämä argumentoidaan paitsi teoreettisesti myös analysoimalla kahden koroeografin, Mary O’Donnellin (Fulkerson) ja Lia Rodriguesin, teoksia.
PhD Joao Cerqueira da Silva Junior on tanssitaiteilija ja tutkija. Hän opettaa ja tutkiii tällä hetkellä Arnhemin (Alankomaat) ArtEZ University of the Artsissa ja on kiinnostunut muun muassa taiteellisesta tutkimuksesta ja intiimiydestä.
