Broberg Mari | Akateeminen Kirjakauppa

Millaisia ovat uusperheen voimavarat? Eroavatko ne ydin- ja yksinhuoltajaperheiden voimavaroista? Millaisia ongelmia uusperheen vanhemmat kokevat perhe-elämässään? Mitkä tekijät selittävät uusperheiden lasten hyvinvointia? Tämä tutkimus tuo uutta tiet

Tutkimuksessa tarkastellaan uusperheen lapsen hyvinvointia ja siihen yhteydessä olevia perheen ulkoisia ja sisäisiä voimavaroja. Ulkoisista voimavaroista keskiössä ovat uusperheen rakenteeseen liittyvät tekijät, vanhempien koulutus, sosioekonominen asema sekä työhön, toimeentuloon ja asumiseen liittyvät tekijät. Sisäisistä voimavaroista tarkastellaan perheen yleistä toimivuutta, vanhemmuutta ja kasvatusta, perheen tukiverkostoa sekä perheiden tärkeäksi kokemia asioita. Uusperheen kannalta tärkeän osan voimavaroista muodostaa myös ihmissuhdeverkosto, jonka toimivuutta tässä tarkastellaan äitien näkökulmasta. Voimavarojen lisäksi keskeisenä tavoitteena on selvittää uusperheen lapsen hyvinvointiin yhteydessä olevia tekijöitä. Voimavaroista kiinnostaa erityisesti se, miten perheen ihmissuhdeverkoston toimivuus kytkeytyy lapsen hyvinvointiin. Tutkimuksessa käytetään kyselylomake- ja haastatteluaineistoa. Valtakunnallinen kyselylomakeaineisto lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnista sekä niihin vaikuttavista tekijöistä (n = 2 236) kerättiin tutkimusprojektissa ”Origins of Exclusion in Early Childhood” vuonna 2002. Uusperheitä on aineistossa mukana 667. Haastatteluaineisto koostuu 24 uusperheen vanhemman haastattelusta. Tutkimuksessa yhdistetään kyselylomake- ja haastatteluaineiston analyysiä. Kyselylomakeaineiston analyysissä käytetään sekä kuvailevia tilastollisia analyysejä että monimuuttujamenetelmiä. Haastatteluaineiston analyysi perustuu sisällönanalyysiin. Tulosten mukaan uusperheiden voimavarat erosivat ydin- ja yksinhuoltajaperheiden voimavaroista lähinnä ulkoisten voimavarojen osalta. Uusperheiden vanhempien koulutustaso ja sosioekonominen asema olivat jonkin verran matalammat kuin ydinperheen vanhemmilla. Erot suhteessa yksinhuoltajaperheisiin liittyivät lähinnä uusperheiden parempaan taloudelliseen tilanteeseen. Sisäisten voimavarojen tarkastelussa perhetyyppien väliset erot olivat vähäisiä. Uusperheet arvioivat perheensä toimivuuden hieman ydinperheitä positiivisemmin. Kasvatusasiat aiheuttivat uusperheissä enemmän ristiriitoja kuin ydinperheissä. Uusperheen äidit kokivat yhdessä asuvan uusperheensä ulkopuoliset suhteet (esim. lapsen ja etä-isän suhteen) huomattavasti hankalammiksi kuin uusperheensä sisäiset suhteet. Perheen ihmissuhdeverkoston näkökulmasta uusperheet tyypiteltiin kolmeen ryhmään sen mukaan, miten suhteet perheessä muodostuivat: ihanteena ja tavoitteena ydinperhe, monia suhteita arvostava suurperhe sekä vahvan parisuhteen malli. Monia suhteita arvostava suurperhe osoittautui tässä yleisimmäksi uusperhetyypiksi. Uusperhe ei näyttäisi olevan riski lapsen hyvinvoinnille, mutta se saattaa muuttaa perheen voimavaroja ja siten heijastua lapsen hyvinvointiin. Perheen voimavarojen näkökulmasta lapsen hyvinvointia tuki uusperheen toimiva ihmissuhdeverkosto. Lasten ongelmien ja uusperheen ihmissuhdeverkoston toimimattomuuden välillä oli selkeä yhteys. Äitien mukaan uusperheen sisäiset suhteet näyttäytyivät lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeämpinä kuin ulkopuoliset suhteet. Lapsen toimiva suhde muualla asuvaan isään voidaan kuitenkin nähdä tämän tutkimuksen tulosten perusteella positiivisena voimavarana, joka tukee lapsen hyvinvointia uusperheessä.