Teos käsittelee kahta siirtymävaihetta Jugoslavian juutalaisten historiassa. Tavoitteena on selvittää juutalaisten asemaa yhteisönä ja vähemmistönä edellämainittuina siirtymäkausina
Ensimmäinen siirtymävaihe alkaa vuodesta 1944 jatkuen vuoteen 1953 ja toinen käsittää Jugoslavian hajoamisen ajan 1990-luvulla. Tutkimuksen mukaan Jugoslavian juutalaiset, ja erityisesti heidän johtajansa, valitsivat mukautumispolitiikan mahdollistaakseen juutalaisyhteisön joustavan siirtymän kommunistiseen yhteiskuntajärjestelmään. Mukautumispolitiikka mahdollisti joidenkin juutalaiseen kulttuuriin ja elämäntapoihin liittyvien piirteiden säilyttämisen. Mukautumispolitiikka tuli esille myös toisen siirtymäkauden kuluessa Jugoslavian juutalaisten siirtyessä Jugoslavian jälkeiseen aikaan uusien kansallisvaltioiden puitteissa. Jugoslavian juutalaisyhteisöjen federaatio hajosi ja uudet kansalliset organisaatiot syntyivät. Jugoslavian hajoaminen synnytti uuden kiinnostuksen juutalaisuutta ja juutalaiseksi identifioitumista kohtaan
