Aflatuni Abbas | Akateeminen Kirjakauppa

Pohjois-Suomessa on poikkeukselliset kasvuolot: pitkät päivät ja viileät yöt. Niiden hyödyntämistä on aiheellista tutkia myös ns. uusien viljelykasvien suhteen. Kasvatusolosuhteiden selvittäminen ja sopivien lajikkeiden löytäminen on perustyötä, joka on välttämätöntä laajamittaisen tuotannon onnistumiselle. Tutkimuksissa selvitettiin tärkeimpiä tekijöitä, jotka vaikuttavat eri minttulajien ja lehti- ja öljysadon määrään ja mentolipitoisuuteen Pohjois- Pohjanmaan oloissa. Piparmintun lajikekokeissa ?Black Mitcham` sisälsi eniten mentolia ja antoi suurimman sadon. Tulosten perusteella voidaan suositella mintun istuttamista 20 cm (taimiväli) x 50 cm:n (riviväli cm) tiheyteen Pohjois-Suomessa. Silloin kasvitautien ja rikkaruohojen määrä pysyy pienenä ja taimikustannukset eivät nouse korkeiksi. Jos maan pH-arvo on alle 6 ja Mg- ja Ca-pitoisuudet ovat pieniä, 4-8 t/ha kalkitus lisäsi tuoresatoa ja öljyntuottoa. Istutusvuonna mentolin pitoisuus oli suurempi perinteisesti lisätyissä kasveissa kuin mikrolisätyissä. Vaikka toisena viljelyvuonna mikrolisättyjen kasvien lehtisato oli jopa kaksi kertaa suurempi kuin perinteisesti lisättyjen kasvien, tämä ei silti pystynyt kattamaan korkeampia taimikustannuksia. Mikrolisättyjä mintun taimia on syytä käyttää silloin, kun satoisia ja terveitä emotaimia on vähän ja nopea taimien lisäys on tarpeen. Myös jalostuksen tukena mikrolisäys on hyvä menetelmä. Suurin ja hyvälaatuisin sato saatiin niittämällä kerran elokuun loppupuolella. Pohjois-Suomessa on mahdollista saada yhtä suuri tai suurempi ja laadukkaampi minttusato kuin Keski-Euroopassa, mutta se vaati erityisiä viljelytoimenpiteitä. Tutkimuksen perusteella voidaan suositella mintun kasvatukselle sopiva maan pH ja ravinnetasapaino, istutustiheys, sopiva kasvilaji, lajike, lisäysmenetelmä ja oikea sadonkorjuuaika. Jotta minttua voidaan viljellä laaja-alaisesti ja taloudellisesti, jatkossa tulisi tutkia mm. rikkaruohon ja tuholaisten torjunta-aineiden käyttömahdollisuuksia.