Onko yhteinen koulu aikansa elänyt laitos? Vuosituhannen vaihtuessa epäilijät kysyivät, antoiko peruskoulu uusien keskiluokkien lapsille tarpeeksi mahdollisuuksia kehittää kilpailukykyään.

Yhteinen oppivelvollisuuskoulu on Suomessa yli satavuotisen tasa-arvohankkeen saavutus. Koulutuksellisen tasa-arvon käsite on kuitenkin ajan mukana muuttunut. Kansallisfilosofimme J. V. Snellmanin mielestä sivistys oli kansakunnan jäsenten yhteinen velvollisuus, oppivelvollisuuslain arkkitehdin Mikael Soinisen mukaan yhteistä koulua tarvittiin eheyttämään kansalaissodan kahtia repimää kansaa, kun taas peruskoulun isä R. H. Oittinen arvioi, että koulutuksellinen tasa-arvo oli hyvinvointivaltion ehto. Uusliberaalit puolestaan katsoivat 1990-luvulla, että koulutus oli yksilöllinen eikä yhteisöllinen voimavara. Jokaisella lapsella piti olla yhtäläinen oikeus valita itselleen kykyjensä ja odotustensa mukainen koulu.

Kuinka pitkälle koulutuksellisen tasa-arvon voi määritellä uudestaan ilman että se lakkaa olemasta tasa-arvoa? Teoksessa tarkastellaan suomalaisen koulukeskustelun kiistoja eri aikoina. Kouluväki samoin kuin valpas kansalaisyhteiskunta saa siitä pohjaa ja pontta tulevaisuuden valinnoille. Saatavana vain e-kirjana.