Historialliset tosiasiat puhuvat selkeästi Israelin oikeudesta omaan maahansa. Halutaan sitä sitten myöntää tahi ei, eivät ne siitä muuksi muutu. Israelin asema valtiona ei perustu, kuten monet luulevat, YK:n jakosuunnitelmaan vuodelta 1947 (päätöslauselma 181). Täsmennettynä, pääasialliset perusteet kansainvälisessä oikeudessa juutalaisen kansan laillisille vaatimuksille, perustuen historiallisiin oikeuksiin koskien silloista Palestiinaa, ovat Kansainliiton San Remon päätökset huhtikuulta 1920, Palestiinan Mandaatti 1922, sekä YK:n peruskirjan sopimukset. Nämä välineet yksistään muodostavat juutalaisen väestön vapauden perussopimuksen. Näitä oikeuksia ei ole milloinkaan oikeudellisesti kumottu. Tri C. D. Wallace 2012) Pekka Sartola, pastori, kirjailija ja kustantaja, on tehnyt merkittävän työn koostaessaan satoja dokumentteja, päätöksiä, karttoja ja sopimuksia käsittelevän aineiston yksien kansien väliin. Tosiasiat ovat tosia huolimatta miten niihin tänään suhtaudutaan. Onko Israel laiton miehittäjä vai sittenkin laillinen valtio?