Tutkimuksessa kuvataan suomalaisen poliisipäällystökoulutuksen kehitystä 1970-luvulta eteenpäin. Ennen kaikkea tarkastellaan niitä taustoja ja vaiheita, jotka johtivat poliisiammattikorkeakoulun perustamiseen sekä siihen läheisesti liittyviin poliisipäällystön koulutusrakenteiden ja virkapätevyysvaatimusten muutoksiin. Lisäksi kuvataan uudistuksen keskeisimmistä osa-alueista merkittävissä intressiryhmissä esitettyjä käsityksiä ja mielipiteitä. Kuvaus keskittyy lähinnä uudistuksen valmisteluun vuosina 1995-1997. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja professioajatteluun läheisesti tukeutuva. Professioajattelussa etsitään alati uusia ja muuttuvaa yhteiskuntaa entistä paremmin kuvaavia näkökulmia, joskin laajalti yhä pinnalla ovat professiotutkimuksen valtavirtasuuntausten perinteiset ydinalueet. Keskeisenä päämääränä tutkimuksessa on ymmärtää koulutusuudistusta poliisin usein korostetun professionalisaatiopyrkimyksen kautta. Tähän pyrkimykseen on olennaisena osana liitetty halu uudistaa koulutusta. Kuitenkin poliisi on nähty professioajattelussa varsin omaleimaisena ja ongelmallisenakin ammattikuntana.