Tyttären päiväkirja hänen äitinsä viimeistä ajoista. Kirja hyvästä elämästä ja hyvästä kuolemasta

Merete Mazzarella aloitti päiväkirjansa, kun sai tietää, että hänen äitinsä sairastaa syöpää. Annamarie Schreck eli vain kolme kuukautta sairauden toteamisen jälkeen.
Päiväkirjan riveillä lukija kohtaa iäkkään, sisukkaan potilaan mutta myös nuoren tanskalaisen lehtinaisen, josta tuli sotavuosina suomalaisen diplomaatin vaimo ja kahden lapsen äiti. Annamarie Schreck on voimakas, valoisa ihminen, jonka persoonallinen säteilyvoima vetää puoleensa mitä erilaisimpia ihmisiä. Hänelle elämä on juhla ja kuolema seikkailu, jota hän uskaltaa katsoa suoraan silmiin – toisin kuin ne ammattinsa puolesta kuoleman kanssa tekemisiin joutuvat, joita kirjoittaja tapaa Meilahden sairaalassa.

Eron varjossa tytär luotaa syvältä äidin ja tyttären välistä suhdetta, pohtii suvun, jatkuvuuden ja ystävien merkitystä. Kirjoittaessaan tytär ei väistä surua eikä kuoleman läheisyyden synnyttämiä outojakaan tunteita tai koomisia mielleyhtymiä. Hän ei lavasta, kaunistele eikä peittele, hän on uskollinen perheen ja suvun huumorille – ja siksi tämä kirja ei kerrokaan vain kuolemasta, vaan jotain olennaista itse elämästä.
Juhlista kotiin on paljon muutakin kuin hätähuuto sairaiden hoitamisen puolesta. Se on kuulas ja kaunis kertomus kahdesta naisesta, jotka kumpikin elävät elämäänsä tahollaan ja omilla tavoillaan, mutta joille kummallekin toinen on hyvin tärkeä ihminen. Merete Mazzarellan lämmin rakkaus äitiinsä ihastuttaa ja herättää kunnioitusta. Miten paljon me itse kukin olemmekaan oppineet vanhemmiltamme? Sen tunnustaminen on vain niin tavattoman vaikeaa. Moittiminen sopii mentaliteettiimme huomattavasti paremmin.