Eino Leinon Ahven ja kultakalat (1918) samoin kuin Musti sekä Meiskämmen muodostavat omaelämänkerrallisen sarjan. Ne ovat kaikki itsenäisiä teoksia ja hänen myöhäiseltä huippukaudeltaan. Näitä pidetään yleisesti Leinon parhaina proosateoksina. Kaikissa näissä eläintarinoissa Leino käsittelee vertauskuvallisesti omaa elämäänsä, eivätkä ole oikeasti eläintarinoita sinänsä. Ahven ja kultakalat-tarinan osat:1. Kumma kuvajainen (22. 54) 2. Kruununneuvosto (23. 37) 3. Laulu lainehilta (13. 55) 4. Meren maininkeja (17. 44) 5. Yön lapsi ja päivän lapsi (10. 23) 6. Ahtolan asukkaat (18. 09) 7. Hollantilainen taulu (13. 52) 8. Lemmen kaikkivalta (11. 19) 9. Molemmat morsiusparit (14. 26) 10. Jumalien juhla (20. 24) 11. Kalman karkelo (11. 44) 12. Unienselittäjät (18. 42)