Uusittu ja täydennetty laitos vanhan ajan kalendaariperinteestä

Lukuisiin uusintapainoksiin yltänyt Vanhan kansan merkkipäivät ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1912 ja julkaistaan nyt laajennettuna laitoksena. Teos sisältää ajankulkuun ja vuodenkiertoon liittyviä uskomuksia ja tapoja, jotka nyt on täydennetty ja selvennetty entistä paremmin nykypäivän lukijalle. Vanhat merkkipäivät - jotka liittyvät edelleen käytössä oleviin nimiin kuten Nuutti, Jaakko, Tuomas, Tapani ja Maaria - ovat monesti perua katoliselta ajalta, jolloin pyhimysten muistoksi vietettiin suuria kirkkojuhlia. Kansan keskuudessa näihin juhlapäiviin sekoittui kuitenkin maallisia, lähinnä koti- ja maatalouteen liittyviä, piirteitä. Merkkipäivien sisältö muotoutuikin ajan mittaan enemmän vuodenkiertoon, säähän ja luonnonmerkkeihin nojaavaksi kansanviisaudeksi. Teos tarjoaa nykylukijalle kiehtovaa perinnetietoutta lukuisten uskomusten, ennustusten, ohjeiden ja sanontojen muodossa.

6.1. Loppiaisena on puoli talven lunta satanut.

30.11. Antti turkin antaa, Urpo (25.5.) orrelle kantaa.