Vaikka kirjan nimi onkin "Otsoniterapia syöpien hoidossa", siitä ei pidä tehdä sitä johtopäätöstä, että syövät olisi parannettavissa otsonilla. Näinkin voi muutamissa harvoissa tapauksissa käydä, ja hoitomenetelmien kehittyessä otsonin roolista voi tulla entistäkin tärkeämpi. Jo nyt useissa eläinkokeissa on saatu hämmästyttäviä tuloksia, joita on jo alustavasti onnistuttu toistamaan myös ihmispotilailla.Otsoniterapia on kuitenkin tarkoitettu erityisesti vähentämään tai ennaltaehkäisemään rankkojen syöpähoitojen sivuvaikutuksia. Kun otsonin on vielä useissa tutkimuksissa havaittu tehostavan perinteisen syöpähoidon tehoa, voidaan todeta, että otsonilla voidaan parantaa syöpäpotilaiden hoidon ennustetta. Vaikka otsoniterapia onkin useissa tapauksissa ollut edellytys hoidon onnistumiselle, on silti väärin väittää paranemisen olleen pelkän otsonin ansiota. Monissa tapauksissa perinteisten syöpähoitojen rooli on ollut vähintään yhtä tärkeä, joskin ilman otsonia niiden suunniteltu annostelu olisi monissa tapauksissa ollut mahdotonta tai ainakin tehottomampaa.Kliinisiä tutkimuksia otsoniterapian käytöstä syöpien hoidossa on jo melko paljon saatavilla. Valitettavasti useimmat niistä on julkaistu melko vähäpätöisissä julkaisuissa eri kielillä, kuten venäjäksi, kiinaksi, saksaksi, italiaksi tai espanjaksi. Laadukkaita englanniksi julkaistuja tutkimuksia on saatavilla vähemmän. Tämän vuoksi vain harvalla tutkijalla on ollut kokonaiskuvaa siitä tutkimusmäärästä, mitä otsoniterapian käytöstä syöpäpotilaiden hoidossa on tehty. Tämä kirja lieneekin ensimmäinen teos, jossa nämä tutkimustulokset on kasattu yksien kansien väliin.Kirja on sidottu, kovakantinen ja sisältää yhteensä 330 sivua. Siinä käydään lyhyesti läpi otsoniterapian historiaa ja käyttömenetelmiä. Hoitojen turvallisuusnäkökohtia ja teoreettista perustaa on käsitelty jo syvällisemmin. Kliinisiä tutkimuksia on tehty ennen kaikkea rintasyövästä ja gynekologisista syövistä, mutta omat osaluvut ovat myös pään, ja niskan alueen syövistä, aivokasvaimista, eturauhassyövästä, virtsarakonsyövästä, keuhkosyövästä, mahasyövästä, paksusuolen syövästä, non-Hodgkinin lymfoomasta ja kurkunpään syövästä. Sen lisäksi kliinisten tutkimusten kohdalla käydään läpi, miten otsonilla on saatu hoidettu erilaisia kemoterapian ja sädehoidon aiheuttamia sivuvaikutuksia, kuten erilaisia tulehduskomplikaatioita, keltaisuutta, huonosti paranevia haavoja ja jopa potilaiden mielialaa on saatu kohennettua. Luvun alussa on kuitenkin oma osalukunsa suonensisäisellä vetyperoksidilla saaduista tuloksista, joka vaikutusmekanismeiltaan on lähellä otsoniterapiaa.Kliinisten tutkimusten jälkeen kirjassa on osio, jossa käydään yksityiskohtaisemmin läpi useita tapauskertomuksia eri syöpäpotilaista. Näitä kertomuksia on seuraavista syövistä: glioblastooma (vakava aivosyöpä), eturauhassyöpä, rintasyöpä, multippeli myelooma, munasarjasyöpä, basaliooma, aivokasvain ja suusyöpä. Sen lisäksi esitetään muutama tapaus, jossa kyse ei ole itse syövän hoidosta, vaan juuri syöpähoitoon liittyvien seuraavien komplikaatioiden hoidosta: sädehoidon aiheuttama hematuria, sädehoidon aiheuttama fisteli ja fibroosi, sädehoidon aiheuttama aivojen iskemia ja hypometabolia, sädehoidon ja kemoterapian aiheuttama suun mukosiitti.Useimmissa maissa otsoniterapia luokitellaan vaihtoehtoiseksi menetelmäksi. Siksi useilla vaihtoehtohoitoihin perustuvilla syöpäklinikoilla käytetään paljon otsoniterapiaa. Tällaisista klinikoista esitetään laajoja kokemuksia Saksassa sijaitsevilta Kiefin ja Hufelandin klinikoilta. Lisäksi Gersonin-hoito-ohjelmana tunnettua syöpiin kehiteltyä ravinto-ohjelmaa on menestyksellisesti käytetty yhdessä otsoniterapian kanssa, ja myös näistä kokemuksista on oma lukunsa.Viimeisin laaja osio käsittelee eläinkokeita. Niitä on suoritettu lukuisissa maissa 1970-luvun alkupuolelta lähtien pääosin lupaavin tai suorastaan hämmästyttävin tuloksin. Eläinkokeiden jälkeen käydään vielä lyhyesti läpi muutamia muita hoitomenetelmiä, kuten hengitetyn otsonin riskejä ja mahdollisia hyötyjä sekä suonensisäisen C-vitamiinin käyttöä. Tämän jälkeen on eräänlainen yhteenveto, jossa samalla annetaan huomioita hoitoihin aikoville. Lopuksi on vielä lukuja, joissa analysoidaan ja kumotaan skeptikkojen väitteitä ja pohditaan lääketieteen politiikkaa ja tutkimisen ongelmaa. Luonnollisesti näin laajassa teoksessa on myös kattava viiteluettelo sekä hakemisto, joka helpottaa kirjan käyttöä.Vaikka kirja on tietellisesti dokumentoitu, se on kirjoitettu kansantajuisesti ja sopii kaikille otsoniterapioista kiinnostuneille.
