Tuomas Haapanen (1924-2024) oli suomalainen viulutaiteilija, professori ja rehtori. Hänen taiteilijauransa alkoi 1940-luvulla. Solisti- ja kamarimusiikkitehtävien rinnalla kulki pitkään työ muusikkona Radion sinfoniaorkesterissa, mutta vaikuttavimman elämäntyönsä Haapanen teki arvostettuna pedagogina ja johtajana Turun musiikkiopistossa sekä Sibelius-Akatemiassa. Useat suomalaiset kilpailumenestyjät, konserttimestarit, orkesterimuusikot ja pedagogit ovat olleet Haapasen oppilaita, kuten esimerkiksi Elina Vähälä, Réka Szilvay, Pekka Kuusisto ja Petteri Iivonen. Haapanen lienee ainut, joka on kuullut kaikkien Kuopion ja Sibelius-viulukilpailujen jok’ikisen kilpailusuorituksen. Hän on myös tehnyt mittavan uran kansainvälisten kilpailulautakuntien jäsenenä sekä Kansainvälisten musiikkikilpailujen maailmanliitossa.
Vanhemman poikansa Jannen kirjoittamissa muistelmissa Tuomas Haapanen itse kertoo lapsuudestaan menestyvän musiikkimiehen poikana Helsingissä, koulunkäynnin vaikeuksista, kesälomien riemuista ja matkasta kohti muusikon ammattia sekä matkoistaan Pariisiin läpi sodan runteleman Euroopan. Opinnot Pariisissa olivat Haapaselle käänteentekevä vaihe, jonka musiikintäyteisiä muistoja kirjekatkelmat elävöittävät.
Muistelmateos kuvaa visionäärisen muusikko-pedagogin ja kansainvälisen vaikuttajan, joka on saanut seurata aitiopaikoilta monissa eri rooleissa suomalaisen musiikkielämän eri ilmiöitä ja alan nousua huipulle. Kerrontaa täydentävät lukuisat anekdootit ystävistä, sukulaisista, kollegoista, oppilaista ja musiikkielämän vaikuttajista. Tarinoita riittää niin esiintymisestä Nikita Hruštšhoville kuin upseereille lentosotakoulun kosteissa illanvietoissa, kiertueesta läpi Suomen junanvaunussa asuen, vaivalloisista virantäytöistä sekä mielenkiintoisista musiikki- ja urheilukilpailuista.
