Joskus joku hetki olisi kiva pysäyttää. Saisi olla siinä rauhassa ja nautiskella. Hetki äidin kanssa vaahterapuun alla tai hetki jolloin ukki ottaa minut syliinsä, kun minulla on paha mieli. Hetki, kun koulun keittäjätäti hymyilee tai hetki, kun otan valkoisella kauhalla isän tekemää ruskeaa kastiketta lisää kolmannen kerran. Hetki, kun kastan keksin mummin kaatamaan kaakaoon. Hetki, kun herra Koponen pysähtyy harjan kanssa huohottamaan tai hetki, kun tuntuu, että nukahdan ja hetki, kun herään aamulla ja muistan, että onkin kesäloma.

Tökkään äitiä etusormella käsivarteen: "Äiti, aloita jo. Älä hypi mitään yli, osaan kaiken ulkoa. Olen lukenut sen varmasti sata kertaa.