Chudoba Minna | Akateeminen Kirjakauppa

Arkkitehti Minna Chudoban väitöskirjassa tarkastellaan Eliel Saarisen uran toista puoliskoa erityisesti kaupunkisuunnittelunäkökulmasta. Saarisen Yhdysvaltojen ajan toiminta on suomalaiselle yleisölle vähemmän tunnettua, ja töiden esittelyn painotuskin on usein keskittynyt rakennussuunnittelun toimeksiantoihin. Kirjassa esitellään Eliel Saarisen Amerikan ura osana Suomen ajan töiden jatkumoa. Suomen ajoista kertovan, taustoittavan luvun jälkeen siirrytään kertomaan muutosta Amerikkaan ja sikäläisestä kaupunkisuunnittelukontekstista haasteineen. Eliel Saarinen tuodaan esiin sekä asuntosuunnittelijana että laajalti verkostoituneena kaupunkisuunnittelijana ja opettajana. Lopuksi tarkastellaan niitä rakennussuunnitteluun painottuneita näkökulmia (valikoiva modernismi, kansallisromantiikan taakka, luontokultti ja suomalaisuus sekä nerokultti), jotka ovat pitkälti määrittäneet Saarisen urasta tehtyjä tulkintoja, ja joiden vastapainoksi tekijä on halunnut tuoda kaupunkisuunnitteluun painottuneen näkökulman. Monipuolisesti erilaisia mittakaavatasoja hyväkseen käyttävä suunnitteluasenne leimasi Saarisen uraa myös Amerikassa. Kokonaisuuksia hallitsevan asenteen taustalla oli näkemys kaupungista kokonaistaideteoksena, jonka erilaiset vaiheet Saarinen koki uransa aikana. Munkkiniemi-Haaga-suunnitelmassa hän esiintyi taiteilijan roolissa, mutta Yhdysvalloissa Eliel Saarinen kohtasi uudenlaisen kaupunkisuunnittelukontekstin: ruuhkaiset suurkaupungit ja laajenevan suburbian. Saarisen ratkaisu amerikkalaisen kaupungin ongelmiin oli vaiheittain toteutettava orgaaninen desentralisaatio. Kaupunkisuunnittelijan rooli muuttui taiteilijasta prosessien kuvaajaksi. Laajaa kaupunkiseutua katsottiin ylhäältä, mutta samalla paneuduttiin yksityiskohtiin ja piirrettiin koteja. Saarisen uraa kaupunkisuunnittelijana voi pitää yhtenä urbaaniin ajatteluun sovelletun kokonaistaideteosajatuksen kattavimmista esimerkeistä. Kirjassa kaupunkisuunnittelijan, rakennussuunnittelijan ja pedagogin roolit kietoutuvat yhteen, kuten tekivät Eliel Saarisen töiden erilaiset mittakaavatkin. Eliel Saarisen mittakaavatasojen vuorovaikutukseen ja harmoniaan päätynyt tulkinta kokonaistaideteoksen ajatuksesta ohjasi hänen suunnitteluaan, oli kyse sitten esineistä tai kaupunkiseuduista. Mittakaavatasojen hallinnalla oli tuolloin – ja on edelleen – tärkeä merkitys arkkitehdin suunnitteluprosessissa.